Aurinko tekee minkä voi, mutta kadun varjoisalla puolella vallitsevat lumi ja jää. Liukkaita polanteita, sulaneissa kohdissa kahiseva hiekkadyyni.
Väiskillä puskeneet kentänreunan lumet päätyihin kai yli kolmimetrisiksi vuoristoiksi.
Metrolla edes ja takaisin.
Tunsinko pistoksen sielussa jonka luulin kadonneen?
Muistin sen kaukaisen kaupungin meren takana
Rutiinit pitävät silloin tiellä, vaikka perunamuusista turhan tanttua tulikin.
Moniajoa minikriisinhallintaa, kun kaikki asiat tökkäsivät yhtä aikaa. Pelimiehen varvasta ei saatu kelkan jäljiltä aseteltua treenikuntoon, mutta jos huomenna. Torreskin joutui olemaan välillä poissa, yritin lohduttaa lohdutonta. Toisella kädellä tavalliset asiat ja kolmannella tiedottamista, vaikka improvisoinniksihan se meni kun sivut kyykkäsivät alta. Sähköpostit rapsahtelivat, tekstarit piippailivat ja Adium Ankka helähteli. P aikanaan oivalsi käyttää tulenjohtajan sanlaa kun siniset vinkuivat taajuudet tukkoon häirintää. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti