- Pahkasian sarjakuva, ammoin, muistinvaraisesti.
Sunnuntaina Väiskin jää muistutti jo järveä, mutta muutama sinnikäs vielä yritti. Kaltseille ja maastoon oli noussut lumiukkoarmeija, eläimiäkin.
Väinämöisenkadulla siniristit Kalevalan päivän kunniaksi ja muuallakin.Kirkaisu sai kääntämään pään, pariskunta loikkasi juuri ja juuri sivuun katolta putoavan lumen alta. Komea tukahtunut mössähtävä tömähdys siitä kuuluu. Tänäinen ehkä kymmenkiloinen kahden metrin päähän taa, roiskeet ropisivat pohkeille. Peltisten ikkunalautojen räsähdykset antavat ennakkovaroituksen sekuntia ennen. Se ei riitä.
Loikkia kadunkulmien järvien yli, kahlailua isoimmissa. Mutta pahinta tämä jalan alla möljyävä lahkeet kasteleva joka suuntaan karkaava muhju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti