Timanttikoirien vuoden maailma oli vieras, mutta oli siinä jotain tuttua. Muutakin, kuin että dokumentin tekijä oli muistaakseni naapurikorttelin I:n isobroidi.
Futu oli tummapukuisten brittien ja saksalaisten synkkää musiikkia, jossa kuului outoja kalahduksia. Kaupungilla liikkui futuja, ja eiköhän ollut koulullammekin jokin esiintyjien ilta, jonka yhtenä ohjelmanumerona vetivät juniorifutut juhlasalin näyttämöllä jonkinlaisen - esityksen. Ainakin H huojui siinä hiljaa nurkassa hattu silmillä ja takinkaulukset pystyssä.
Oma panokseni jäi siihen, että ostin syksyllä 1981 Ultravoxin Viennan ja kuuntelinkin sitä jonkin verran.
Dokumentin perusteella emme menettäneet paljoakaan. Samaa savuisessa baarissa tuopin ääressä notkumista kuin muutenkin, mutta röyhelöisemmät vaatteet ja meikkiä molemmilla sukupuolilla.
Epämääräinen kateuden tunne nousee siitä, että meitä pari vuotta vanhemmilla oli taas juttu. Tämäkin juttu, isobroidien ikäluokalla. Ja Lepakko ja Radio City ja vaikka mitä. Miksi he tekivät kaikkea ja me vain ihmettelimme kauempaa, vaeltaaksemme aikanaan perässä konsertteihin Lepakkoon ja mankan ääreen Radio Cityä kuuntelemaan?
Kuin Riku Bexar. Ja niin, poikkesihan tosiaan Leijoissa Riku mustahuulien bileissäkin eikä innostunut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti