Kaivoin Saharan kevätaurinkoisilla betonilehtereillä kirjan repusta kun pikku-ukot kerran jäivät vielä treenien jälkeen laukaisukisoihinsa. Jalkapalloaiheisen, sattumoisin.
Jeesuksen käsi, kaikui kentältä juniorin ääni juuri kun luin Maradonasta ja niistä Englanti-pelin maaleista silloin.
Että joku tekee jotain kauan sitten Meksikossa, ja syntyy peliin ja sen kulttuuriin käsitteitä, jotka lapset paljon myöhemmin toisella puolen maailmaa ilman muuta tuntevat. Ja perinnettä jatkamassa mekin, jotka niitä tarinoita uusille sukupolville kerromme.
No ku Maradonan Jumalan käsi oli vasen ja tää oli oikee ni kai se oli sit Jeesuksen käsi, kuului täsmennys kotimatkalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti