Pyrytti kunnolla, kun luikahdin ulko-ovesta lauantaiaamun pimeyteen. Keltaiset valot läikkyivät, bobcatit tanssivat siellä täällä kalistelemassa kauhoistaan lunta keoiksi. Asemahalliin astui lumimies, minä.
Junamaatti sylki taas lipun, kioskilta taas lukemiseksi Suomen Kuvalehti. Shown matkalla varasti kuitenkin tavallista mielenkiintoisempi Mediaattori-podcastin jakso, jota suosittelen lämpimästi.
Myyntikärrystä kahvi lisukkeilla ja juustoa, salaattia ja paprikaa ruisleivän välissä. Muut vaunussa ostivat korvapuusteja ja pääsivät halvemmalla.
Podcast päättyi puolimatkassa Kalevaan. Lopun matkaa kävelin SMG:n, Sorsakosken, Blondien ja Nina Hagenin kanssa. Wir standen auf'm Rummel in Treptow, lauloi Nina, ei yhtä hunajaisesti kuin Debbie Denis'n, mutta eri tavalla säväyttävästi.
Pitkä päivä, kolme ottelua, välissä noutopöydästä salaattia, toista salaattia, porsaanpihvi, riisiä, kalkkunaa, leipää ja pieni kylmä olut. Ääniraitana kaksi kiekkolegendaa ja kolme menestyvää salibandyvalmentajaa, joista yksi olisi parin tunnin päästä melkein sanaton pettymyksestä ja yksi pystyisi kultamitali kaulassa kimmeltäen vain vaivoin pidättelemään tyytyväisyyttään.
Päätteeksi väsytti, moottoritiellä torkahtelin näkemään mikrounia, mutta onneksi vain pelkäääjän paikalla. Perillä Tottijärven kartanolla tuoksuivat jo uunista pekonikiusaus ja porkkanat, painikkeeksi isännän leipomaa rukiista sekä punaista mummonmehua. Kolmen tunnin saunomisen, parin oluen, makkaran ja viskisiivusta kieltäytymisen jälkeen saapui uni napakalla laverilla sekunneissa.
Sunnuntaiaamun hämärässä loistivat Näsinneulan valot. IC86 Jyväskylästä Helsinkiin lipui laituriin neljä jo 20 minuuttia ennen lähtöaikaa. Pasilassa ulos Tappara-takkisen miehen perässä. Itämaisen näköinen neitonen korkeissa koroissaan keinahteli samaan 7B:hen, jolla jatkoin Saharaan.
Pimeän tultua äänestysreissu Hankenille, itseä innostavan ehdokkaan puuttuessa jouduin poikkeuksellisesti epäröimään vielä kopissa.
Tenavien pulkkaillessa oli hyvä hetki käyttää runsas tunti auton kaivamiseen lumesta, jota oli aurattu kumpaankin kylkeen metrin verran. Aamulla tuntee lapioineensa, tietää jo nyt.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti