Hernesaaren päässä kuorma-auto toisensa jälkeen jyrisi paikalle, peruutti laiturille ja kippasi kukkuraisen lavallisen lunta vedessä kelluvien jäälohkareiden sekaan.
Pieni hinaaja kiersi loputonta rinkiään vastapäivään pitääkseen meren siltä kohdin auki.
Mereltä puhaltava jäätävä tuuli kangisti kädet alle minuutissa kameraa käyttämättömään kohmeeseen.
Ilman iltapäivän aurinkoa tunnelma olisi hiponut tummaa.
Päivät pitenevät harppauksin.
torstai 9. helmikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti