OH-ATH

Jos varaa kaaoskelillä puolen tunnin matkaan kaksi ja puoli tuntia, voi silti joutua jännittämään. Finnair CityBusia ei kuulunut pysäkille odotettuna aikana eikä seuraavaakaan vuoroa. Neljänkymmenen minuutin jälkeen ilmestyivät lumen seasta viimein odotetut kirjaimet, ja bussi taiteili Hämeenlinnantien ja Kehä I:n kautta kakkosterminaalin eteen. Eikä baggage dropissakaan ollut jonoa.

Boarding runsaat puoli tuntia myöhässä, koneen etuosa täyttyi ruotsalaisista arvatakseni salibandyturisteista. Olemme odottaneet jäänpoistoa ja nyt neljänsinä nousujonossa, kapteenitar kuulutti ja otti turistit haltuun kertomalla saman ennen englantia myös sujuvalla riikinruotsilla. Jäänpoistoliuosta roiskui ikkunalasiin. ATR-72:n potkurit ottivat kierroksia ja kuulostivat hulluksi tulleilta sähkömoottoreilta. Pitkän rullauksen jälkeen nousukiito. Oranssinruskeat valot alhaalla etääntyivät hitaammin kuin suihkumoottorisissa.

Kolmen euron kahvin hinta-laatusuhde oli luokkaa lentoyhtiö, mutta lentoemännän levollisen kauniit silmät kompensoivat menetyksen monin verroin. Se saattaa olla isossa kuvassa suunniteltuakin.

Näkoalakaarto Joensuun yli, ja sitten erottuivat kiitotien valorivit etuvasemmalla. Yksi lyhyt matkatavarahihna ja yhden pöntön ja yhden pisuaarin WC kertoivat mittakaavan. Joensuun 29 asteen pakkanen vastaa ihotuntumalla mitattuna merituulella ryyditetyn Helsingin miinus kahdeksaa.

Epätodellisen ystävälliset taksikuski ja respan neitonen saivat turistin pälyilemään epäluuloisena ympärilleen. Pakko olla piilokamera.

Seuraavaksi tarjoavat eurolla rantatonttia.