Aurinko valaisi kirpakan pakkastorstain.
Avarasta toimistosta avautui komea näkymä puistoon ja Bulevardille. Kahvipöydän äärestä ehti silmäillä taideteoksia ja kirjoja ja koko kiireeetöntä humanismin ilmapiiriä, jossa painettu sana yhä oli arvossaan ja netit ja muut hömpötykset jossain kaukana.
Anekdootteja ja visioita. Lähtiessä auttoi isäntä takit päälle ja kätteli.
Vielä lounas Kurjen alakerran italialaisessa, jossa toimittajalegenda poikkesi alkusalaatin aikana pöydän luona kokeneemman kuulumiset.
Päivän pastana erinomainen lasagne, ja palvelu mitä huomaavaisinta. Että jotkut elävät joka päivä noin.
Lasipalatsin edessä HE 220, jonka vilkut lakkasivat läikkymästä juuri miehen noustessa ohjaamoon. Automaattihälytys varmaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti