Lauantaina pakkasta.
Jäähallin harjoituspuolella melkein tarkeni, mutta kylmyys jääti tallennusmediat niin, että epäonnisin muodostelmaluistelujoukkue joutui aloittamaan neljästi uudelleen soiton tauottua ennen aikojaan.
Yleisöä pyydetään olemaan viheltämättä kesken ohjelman, vetosi kuuluttaja. Koettakaa saada se musiikki soimaan niin ei tarvitse viheltää, vastasi turhautunut miesääni katsomon puolelta.
Kesken kaiken kaatoi IFK-verkkarinen sangollisen kiekkoja päätyseinän ja kaukalon väliin vanerille, mutta ehti vasta virittää laukauksensa kun järjestyshenkilö ehti paikalle vihjaamaan, että täällä yritetään keskittyä ja kilpailla. Verkkarinen noukki kiekot sankoon ja poistui.
Palkintojenjaon jälkeen tyhjeni kaukalo nutturaprinsessoista täyttyäkseen saman tien IFK:lla, Tapparalla ja testosteronilla. Musiikiksi vaihtui Highway to hell.
Putous TV:ssä oli parempi kuin kaupasta vahingossa ostetut makeat popcornit. Välttäkää makeaa popcornia kuin ruttoa. Tai ainakin kuin nuhakuumetta.
Sunnuntaina pakkasta.
Sivuilta kopioitu osoite vei ihan väärään paikkaan, mutta päättely lopulta Espoonlahden jalkapallohalliin, jossa tarkeni vain viereisen rakennuksen kahvion puolella.
Junioreita koetellaan kun harjoituksissa opeteltu ei tahdo siirtyä isolle kentälle, mutta kärsivällisyyden oppimista varten on myös vanhemmat.
Let them speak first, sanoi viisas NHL-vaimo tappioiden jälkeisistä hiljaisista kotimatkoista autossa. Pätee muuhunkin urheiluun.
Illalla Väiskillä oli neljännes kentästä jäädytetty ja kolme neljännestä tekonurmena, joten jääkiekko ja jalkapallo pyörivät sopuisasti vierekkäin. Varjo löi jäälle pomppineen pallon takaisin viheriölle.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti