Psst, Suomi voitti juuri MM-kultaa, kuului kuiskaus olohuoneesta TV:n ääreltä. Näin hidastuksen voittomaalista.
Vaikka kiekkokatsomossa satoja ellen tuhansia kertoja pompinkin, iloon voitosta sekoittui samalla epäzeniläistä vieraantuneisuuden tuntua kun väki vuodatti tuntojaan sosiaalisessa mediassa. Suurin osa oli toki tuntojen kanavointia vakiintuneisiin kömpelöihin fraaseihin, mutta etenkin se rutiininomainen ruotsalaisille lällättely on jotenkin...
Mutta kun kirjailija ärisi Twitterissä samaa, tunsin oitis halua puolustaa meitä urheilun ystäviä. Kai sitä nyt iloita saa.
Vastareaktion vastareaktion voima.
- - - - -
Guardiania ruudulta lueskellessa osui silmiin kolumnisti Simon Hoggartin obituary ja siteerauksia teksteistään. Toisin kuin Juha Tantulla, ei pyhäaamuuni kuulu sylys brittiläisiä laatulehtiä. Ehkä siksikin oletan, että ne vilisevät sanan säilää älyllisen nautittavalla tavalla heiluttelevia tekstivirtuooseja.
Onko meillä Suomessa? Onko briteilläkään?
Helsingissä lotisi tänään sade.
2 kommenttia:
mika
en ymmärrä syytä, mutta näitä hoggarteja on sikäläisissä sanomalehdissä paljon. olisi kiva tietää mistä moinen tihentymä.
t. meri
Jonkinlainen perinne ja kulttuuri?
Pari luettua elämänkertaa on antanut kuvan, että (joillain) briteillä on takanaan erittäin yleissivistävä, etenkin kielellisesti sivistävä, koulutussysteemi, joka rohkaisee keskustelemaan, leikittelemään ja tekemään kaikenlaista muuta kuin hankkimaan kiireellä tutkintotodistuksen.
Tuloksena latinaa ja Shakespeare-siteerauksia viljeleviä epätavallisesti ajattelevia intellektuelleja.
Yhdenlainen yksinkertaistus kai tuokin.
Lähetä kommentti