Kun ei muista, mitä elokuvaa edellisyönä katsoi, lienee nukkunut liian vähän.
Ai niin: kun en keksinyt mitään, palasin klassikkoon Das Leben der anderen. Sillä lailla avainkohtaukset nautiskellen ja turhempia pikakelaten.
Siitä olenkin aikanaan kirjoittanut.
Mistä tulikin mieleeni, että Unsere Väter, unsere Mütter näyttäisi kadonneen Suomen Netflixistä. Samoin kuin Dalziel & Pascoe.
Kirottua, miehet.
maanantai 29. helmikuuta 2016
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Nykyään elokuvablogi
Sunnuntaita vasten The men who stare at goats.
En kyllä päässyt selville, oliko tämä komedia, yritys komediaksi vai jotain muuta. Muutamista hauskoista hetkistä ja isoista nimistä huolimatta en ehkä suosittelisi käyttämään tähän aikaa.
En kyllä päässyt selville, oliko tämä komedia, yritys komediaksi vai jotain muuta. Muutamista hauskoista hetkistä ja isoista nimistä huolimatta en ehkä suosittelisi käyttämään tähän aikaa.
perjantai 26. helmikuuta 2016
Yöllä Etelä-Amerikassa
Perjantain vastaisen yön elokuvana The Motorcycle Diaries, joka oli odotettua parempi. Matkakuvauksena ennen kaikkea, tuota suuntaa en ole nähnytkään kuin ehkä Kyllikki Villan mukana sekä Olavi Paavolaisen Lähdössä ja loitsussa.
Toki myös nuoruutta ja vähän seikkailua ja vähän tilannekomiikkaa.
Ja yhteiskunnallista heräämistä. Riittävästi köyhiä intiaaneja sortavia imperialisteja ruutuun, ja lopulta minäkin lähtisin Chen mukana viidakkoon parantamaan maailmaa Kalashnikovilla.
Lopputekstien jälkeen oli googlattava elokuvaa ja lepraa.
Toki myös nuoruutta ja vähän seikkailua ja vähän tilannekomiikkaa.
Ja yhteiskunnallista heräämistä. Riittävästi köyhiä intiaaneja sortavia imperialisteja ruutuun, ja lopulta minäkin lähtisin Chen mukana viidakkoon parantamaan maailmaa Kalashnikovilla.
Lopputekstien jälkeen oli googlattava elokuvaa ja lepraa.
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Lyhyellä kaavalla
Yö jää lyhyeksi kun ensin juilinta piehtaroituttaa aamukuuteen ja sitten remontoiva naapuri aloittaa täryporaamisen kahdeksalta. Mutta monella on huonomminkin.
Hiljaisia tunteja elävöittämässä Deutschland 83:n viides osa edellisin huomioin. Kovin paljon tapahtuu ja 80-luvussa on jotain kylmää ja kovaa niin kuin siinä olikin. Mutta katsomisen arvoinen silti.
Ja Netflixissä kuuluisan oikeudenkäynnin televisioimisesta kertova The Eichmann Show. Mielenkiintoinen aihe, mutta kuten Guardian arviossaan näkyy todenneen:
Perhaps it would have been better to choose between documenting and dramatising the trial or the televising of it. As it was, The Eichmann Show fell between two stools. It did full justice neither to the trial nor the achievement of Fruchtman and Hurwitz in beginning to turn the tide of denial back in favour of the truth.
Mutta nuori Israel mielenkiintoinen miljöö. Ja maininta, että ihmiset eivät pian sodan jälkeen halunneet kuulla kauheuksista. Voin oikeastaan kuvitella.
Hiljaisia tunteja elävöittämässä Deutschland 83:n viides osa edellisin huomioin. Kovin paljon tapahtuu ja 80-luvussa on jotain kylmää ja kovaa niin kuin siinä olikin. Mutta katsomisen arvoinen silti.
Ja Netflixissä kuuluisan oikeudenkäynnin televisioimisesta kertova The Eichmann Show. Mielenkiintoinen aihe, mutta kuten Guardian arviossaan näkyy todenneen:
Perhaps it would have been better to choose between documenting and dramatising the trial or the televising of it. As it was, The Eichmann Show fell between two stools. It did full justice neither to the trial nor the achievement of Fruchtman and Hurwitz in beginning to turn the tide of denial back in favour of the truth.
Mutta nuori Israel mielenkiintoinen miljöö. Ja maininta, että ihmiset eivät pian sodan jälkeen halunneet kuulla kauheuksista. Voin oikeastaan kuvitella.
maanantai 22. helmikuuta 2016
Äänettömällä
Uni jossain väärässä osoitteessa, mutta ainakin The Fall Netflixissä.
Peruslaadukasta brittitavaraa vaikka olikin väkisin jatkettu toiselle tuotantokaudelle. Siinä kohdin tarinaan ilmestyivät tarpeettomat ja venytetyt kohtaukset.
Harvinaisen vastenmielinen pääpahis höysteinään raivogangsteri ja puistattava teinifanittajatar.
Belfast no go -kaupunginosineen toi tarinaan lisäannoksen väkivallan pohjavirettä.
Toki kokonaisuus ja kamera pyörivät silkkipuseroissaan ja korkkareissaan niin kollegoiden kuin pahistenkin päät kääntävän Gillian Andersonin ympärillä. Vaaleanviileän kuumuuden voima. Niamh McGrady sympaattisena konstaapeli Danielle Ferringtonina harjasi vieressä kotiin kontrastipisteet.
Apulaispoliisipäällikkö näytti kyllä häiritsevästi Eric Cantonalta ja vähän Keith Moonilta.
Peruslaadukasta brittitavaraa vaikka olikin väkisin jatkettu toiselle tuotantokaudelle. Siinä kohdin tarinaan ilmestyivät tarpeettomat ja venytetyt kohtaukset.
Harvinaisen vastenmielinen pääpahis höysteinään raivogangsteri ja puistattava teinifanittajatar.
Belfast no go -kaupunginosineen toi tarinaan lisäannoksen väkivallan pohjavirettä.
Toki kokonaisuus ja kamera pyörivät silkkipuseroissaan ja korkkareissaan niin kollegoiden kuin pahistenkin päät kääntävän Gillian Andersonin ympärillä. Vaaleanviileän kuumuuden voima. Niamh McGrady sympaattisena konstaapeli Danielle Ferringtonina harjasi vieressä kotiin kontrastipisteet.
Apulaispoliisipäällikkö näytti kyllä häiritsevästi Eric Cantonalta ja vähän Keith Moonilta.
torstai 18. helmikuuta 2016
Ihon alle
TV:ssä putoilee porukkaa kuin kärpäsiä, mutta joskus hahmon kuolema kirpaisee.
Niin kuin herttainen sihteeri Linda Deutschland 83:n nelosjaksossa. Kaiken juonittelun ja politiikan keskellä yksi pieni ihminen, joka halusi vain elää ja tulla onnelliseksi.
Mitä näitä on ollut? Rachel Rimakauhussa ja rakkaudessa, Goebbelsin lapset Perikadossa, äiti Skavabölen pojissa...
Niin kuin herttainen sihteeri Linda Deutschland 83:n nelosjaksossa. Kaiken juonittelun ja politiikan keskellä yksi pieni ihminen, joka halusi vain elää ja tulla onnelliseksi.
Mitä näitä on ollut? Rachel Rimakauhussa ja rakkaudessa, Goebbelsin lapset Perikadossa, äiti Skavabölen pojissa...
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
maanantai 15. helmikuuta 2016
Go, go, go!
Osaa julkinen terveydenhoito olla ripeäkin, ainakin nytkähdellen.
Soitin viimekertaisen lääkärini omahoitajalle täsmällisesti kello kahdeksan, takaisinsoittojärjestelmä rekisteröi numeroni, ja kohta pirahti. Selitettyäni asiani olisi ollut lääkärinaika tuohon heti 50 minuutin päähän, ei, sen joku plokkasikin tässä jo välistä, mutta tervetuloa klo 11.10.
Iskiaspotilaan jalkojen tuntoaistit, refleksit ja voimat testattiin taas kerran, muistiinpanoja syntyi, ja sitten vaatteet päälle. Kiireellinen lähete ortopedille lähti kuulemma heti, ja saman tien saisi lähteä Laaksoon röntgeniin, siellä odottaisi jo kuvantamispyyntö systeemissä.
Lyhyellä odottelulla pieneen pukuhuoneeseen ja sitten jo uima-asussa konesalin puolelle. Arvelin lapset varmaankin jo tehdyiksi, mutta sain varmuuden vuoksi sitten kuitenkin lyijyesiliinan siimapääaihioideni suojaksi. Oikeassa asennossa seisominen teki kipeää, muttei kestänyt kauan. Nyt hengittämättä klik, ja saa hengittää ja ottaa mukavamman asennon. Vielä sama sivuttain, ja huomaavainen hoitaja rullasi ulottuville tippatelineen, josta saisin pitää kiinni.
Se oli siinä, ja lausunto lähtisi eteenpäin heti tänään.
Päivän kolmaskin taksinkuljettaja oli harmaantunut kuusikymppinen herrasmies ja kaksi kolmesta puheliaita. Kakkonen kertoi iskiaskokemuksiaan ja kolmas sairaalasattumuksia.
Lääkärien tutkimuksissa on kuin katsastuskonttorilla. Tarkoitus tärkeä ja hyvä, mutta mahdolliset löydökset jännittävät. Jos pohja on ihan mätä, ei auta kuin maalata vihreäksi ja työntää mereen.
- - -
Ja radiologin lausunto ilmestyi näköjään verkkoon potilaankin nähtäväksi. Ruoto kuulemma vinossa moneen suuntaan kuten näen peilistäkin. Mutta ei merkkejä nikamasiirtymistä eikä murtumista eikä, jos termejä oikein googlasin, myöskään nivelrikosta eikä reumasta.
Soitin viimekertaisen lääkärini omahoitajalle täsmällisesti kello kahdeksan, takaisinsoittojärjestelmä rekisteröi numeroni, ja kohta pirahti. Selitettyäni asiani olisi ollut lääkärinaika tuohon heti 50 minuutin päähän, ei, sen joku plokkasikin tässä jo välistä, mutta tervetuloa klo 11.10.
Iskiaspotilaan jalkojen tuntoaistit, refleksit ja voimat testattiin taas kerran, muistiinpanoja syntyi, ja sitten vaatteet päälle. Kiireellinen lähete ortopedille lähti kuulemma heti, ja saman tien saisi lähteä Laaksoon röntgeniin, siellä odottaisi jo kuvantamispyyntö systeemissä.
Lyhyellä odottelulla pieneen pukuhuoneeseen ja sitten jo uima-asussa konesalin puolelle. Arvelin lapset varmaankin jo tehdyiksi, mutta sain varmuuden vuoksi sitten kuitenkin lyijyesiliinan siimapääaihioideni suojaksi. Oikeassa asennossa seisominen teki kipeää, muttei kestänyt kauan. Nyt hengittämättä klik, ja saa hengittää ja ottaa mukavamman asennon. Vielä sama sivuttain, ja huomaavainen hoitaja rullasi ulottuville tippatelineen, josta saisin pitää kiinni.
Se oli siinä, ja lausunto lähtisi eteenpäin heti tänään.
Päivän kolmaskin taksinkuljettaja oli harmaantunut kuusikymppinen herrasmies ja kaksi kolmesta puheliaita. Kakkonen kertoi iskiaskokemuksiaan ja kolmas sairaalasattumuksia.
Lääkärien tutkimuksissa on kuin katsastuskonttorilla. Tarkoitus tärkeä ja hyvä, mutta mahdolliset löydökset jännittävät. Jos pohja on ihan mätä, ei auta kuin maalata vihreäksi ja työntää mereen.
- - -
Ja radiologin lausunto ilmestyi näköjään verkkoon potilaankin nähtäväksi. Ruoto kuulemma vinossa moneen suuntaan kuten näen peilistäkin. Mutta ei merkkejä nikamasiirtymistä eikä murtumista eikä, jos termejä oikein googlasin, myöskään nivelrikosta eikä reumasta.
lauantai 13. helmikuuta 2016
Kylkimakuulla kaksi tyynyä jalkojen välissä
Potilas
kävelee vastaanotolle voimakkaassa virheasennossa.
Ja potilas näki heti fyssarin mietteliäästä ilmeestä, että edistys ei ollut ollut toivotunlaista. Reaktiot annettuihin kotiharjoituksiin käytiin toki läpi ja jätettiin pari pois ja tilalle yksi uusi, mutta mutta.
Yleensä tässä ajassa tapahtuu enemmän edistystä, kuulin, ja voi olla niinkin, että nyt ovat järeämmät keinot tarpeen. Skenaario, johon kuuluvat kirkas valo, terävät instrumentit ja steriilit vaatteet, lausuttiin nyt ensi kertaa ääneen.
...ohjataan potilas ottamaan yhteyttä lääkäriin invalidisoivan kivun voimakkuuden johdosta. Olisiko magneettikuva kuitenkin aiheellinen? Vaikutelma laakeasta prolapsista jota ei saada ft. keinoin sentralisoitumaan.
Miten zen-mestari suhtautuisi?
Lääkäri menisi maaliskuulle, ampui täti tiskillä toiveet heti alas, mutta voin koettaa soittaa kiireaikaa maanantaiaamuna. Seuraava!
(Ei kipu pahimpiin vaiheisiin verrattuna mitenkään sietämätön ole, mutta sen verran juilii, että ärsyttävästi kävely vaikeaa ja nukkumaan käydessä menee aikaa siedettävän asennon hakemiseen. Mutta kaipa se, että tekee tiukkaa kävellä lähikauppaan, on juuri sitä invalidisoimista.)
Ja potilas näki heti fyssarin mietteliäästä ilmeestä, että edistys ei ollut ollut toivotunlaista. Reaktiot annettuihin kotiharjoituksiin käytiin toki läpi ja jätettiin pari pois ja tilalle yksi uusi, mutta mutta.
Yleensä tässä ajassa tapahtuu enemmän edistystä, kuulin, ja voi olla niinkin, että nyt ovat järeämmät keinot tarpeen. Skenaario, johon kuuluvat kirkas valo, terävät instrumentit ja steriilit vaatteet, lausuttiin nyt ensi kertaa ääneen.
...ohjataan potilas ottamaan yhteyttä lääkäriin invalidisoivan kivun voimakkuuden johdosta. Olisiko magneettikuva kuitenkin aiheellinen? Vaikutelma laakeasta prolapsista jota ei saada ft. keinoin sentralisoitumaan.
Miten zen-mestari suhtautuisi?
Lääkäri menisi maaliskuulle, ampui täti tiskillä toiveet heti alas, mutta voin koettaa soittaa kiireaikaa maanantaiaamuna. Seuraava!
(Ei kipu pahimpiin vaiheisiin verrattuna mitenkään sietämätön ole, mutta sen verran juilii, että ärsyttävästi kävely vaikeaa ja nukkumaan käydessä menee aikaa siedettävän asennon hakemiseen. Mutta kaipa se, että tekee tiukkaa kävellä lähikauppaan, on juuri sitä invalidisoimista.)
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
Tähtivuorokausi 5728
Yö sunnuntaista maanantaihin yhä istumispainotteinen. Muslimina pientä menestystä ja jälleen lukusaliunet pöydän ääressä.
Maanantaista tiistaihin jo parempi, osa muslimina, osa jopa kyljellään pienellä hakemisella. Edelleen toki olohuoneen lattialla.
Netflix ja Casablanca.
Ingrid Bergman ei ole koskaan niin kolahtanut, mutta näitä lähikuvia hiusvaloineen ja kamerakulmineen silmäillessä ymmärrän kyllä ylistykset. Puhtaita piirteitä, voisi kai sanoa.
The fundamental things apply
As time goes by.
Ja tarjoilija Carl kyllä mainio. Kun minkä tahansa elokuvan katsoo monta kertaa, alkaa kiinnittää enemmän huomiota myös sivuosiin.
(81. päivä tätä selkää, tuli hatunlieristä nykäistystä otsikosta mieleen oikein ynnätä.)
Maanantaista tiistaihin jo parempi, osa muslimina, osa jopa kyljellään pienellä hakemisella. Edelleen toki olohuoneen lattialla.
Netflix ja Casablanca.
Ingrid Bergman ei ole koskaan niin kolahtanut, mutta näitä lähikuvia hiusvaloineen ja kamerakulmineen silmäillessä ymmärrän kyllä ylistykset. Puhtaita piirteitä, voisi kai sanoa.
The fundamental things apply
As time goes by.
Ja tarjoilija Carl kyllä mainio. Kun minkä tahansa elokuvan katsoo monta kertaa, alkaa kiinnittää enemmän huomiota myös sivuosiin.
(81. päivä tätä selkää, tuli hatunlieristä nykäistystä otsikosta mieleen oikein ynnätä.)
maanantai 8. helmikuuta 2016
Mittareita ja menetelmiä
Perjantaina voittajaolo kun kävelin ensi kertaa joulun jälkeen korttelin päähän Alepaan ilman taukoja. Hitaasti ja vinossa mutta kumminkin. Ja vaikka paluumatkalla sitten pitikin kyykätä pari taukoa.
Lauantaina rehvakkaasti aktiivipäivä: juniorin peli maan kakkosia vastaan Talin hallissa ja loppupäivä ja -ilta Tapiolassa salibandya ihmettelemässä. Visiitti maailmaan teki mielelle hyvää kuuden viikon kotona hautomisen jälkeen.
Takaisku: hermon päälle kävi, mutta onhan yöuni kumminkin yliarvostettua. Makuulla ei mitenkään päin eikä muslimin rukousasentokaan nyt helpottanut. Istuallaan vain, ja jossain vaiheessa torkahdin lattialla buddhaksi, joka nojaa päätään polviin nojaaviin käsiin. Aamuyöstä hetki jo muslimina.
Onneksi on Netflix. Johon näkyi saapuneen Battle of Britain. Ja nykyään World of Tanks myös PlayStationille...
Naisten lähdettyä luistelukisoihin aamun parhaat unet yliopistoajoilta tutulla lukusalimenetelmällä. Pöydän ääressä istuen pää käsien varaan pöydälle, ja vot.
Oli helppo päättää hoitaa sunnuntain pelit etänä ruudusta katsellen.
Blogi sairaskertomuksena voi olla tylsä juttu, mutta päiväkirjasellaisen ikään kuin kuuluukin peilata vastaan tulevia tapahtumia, joten.
Vaikka eihän nykymaailmassa pitäisi vaivojaan tai heikkouttaan tunnustaa. On oltava terve, vahva ja dynaaminen pysyäkseen mukana kisassa.
Lauantaina rehvakkaasti aktiivipäivä: juniorin peli maan kakkosia vastaan Talin hallissa ja loppupäivä ja -ilta Tapiolassa salibandya ihmettelemässä. Visiitti maailmaan teki mielelle hyvää kuuden viikon kotona hautomisen jälkeen.Takaisku: hermon päälle kävi, mutta onhan yöuni kumminkin yliarvostettua. Makuulla ei mitenkään päin eikä muslimin rukousasentokaan nyt helpottanut. Istuallaan vain, ja jossain vaiheessa torkahdin lattialla buddhaksi, joka nojaa päätään polviin nojaaviin käsiin. Aamuyöstä hetki jo muslimina.
Onneksi on Netflix. Johon näkyi saapuneen Battle of Britain. Ja nykyään World of Tanks myös PlayStationille...
Naisten lähdettyä luistelukisoihin aamun parhaat unet yliopistoajoilta tutulla lukusalimenetelmällä. Pöydän ääressä istuen pää käsien varaan pöydälle, ja vot.
Oli helppo päättää hoitaa sunnuntain pelit etänä ruudusta katsellen.
Blogi sairaskertomuksena voi olla tylsä juttu, mutta päiväkirjasellaisen ikään kuin kuuluukin peilata vastaan tulevia tapahtumia, joten.
Vaikka eihän nykymaailmassa pitäisi vaivojaan tai heikkouttaan tunnustaa. On oltava terve, vahva ja dynaaminen pysyäkseen mukana kisassa.
lauantai 6. helmikuuta 2016
TV-nurkka
Mr. Robot ja mielenkiintoiset tekniikkajutut. Mutta se kalsea maailma. Ihmiset ovat ilmeettömiä robotteja, jotka liikkuvat toistensa lomassa.
Deutschland 83 eurooppalaisen lähihistorian epookkisarjana toki mielenkiintoinen. Vakoiluteema, DDR ja kylmä sota kuuluvat aina lukulistalleni, ja oma arvonsa on ylistetyllä ääniraidallakin.
Mutta.
Alkujaksoihin on tungettu epäuskottava määrä toimintaa.
Kunnon itäsaksalainen vakooja à la Gunther Guillaume olisi pitkiä eleettömiä päiviä pölyisessä virastossa, jossa päivän jännittävin kohta on merkitsevä katse. Ehkä ymmärrän, miksi menestyssarjaa ei ole toteutettu niin.
Deutschland 83 eurooppalaisen lähihistorian epookkisarjana toki mielenkiintoinen. Vakoiluteema, DDR ja kylmä sota kuuluvat aina lukulistalleni, ja oma arvonsa on ylistetyllä ääniraidallakin.
Mutta.
Alkujaksoihin on tungettu epäuskottava määrä toimintaa.
Kunnon itäsaksalainen vakooja à la Gunther Guillaume olisi pitkiä eleettömiä päiviä pölyisessä virastossa, jossa päivän jännittävin kohta on merkitsevä katse. Ehkä ymmärrän, miksi menestyssarjaa ei ole toteutettu niin.
torstai 4. helmikuuta 2016
Alueelle 51
Toivoin syntymäpäiväherkukseni runebergintorttua, ja toive toteutui. Yksi, kahvin kanssa. Herkullista.
Aamupäivälle yllätyksenä H:n soitto ja ehdotus lounaasta. Kunhan tapahtuu noin korttelin säteellä, jouduin rajaamaan, ja onneksi on jopa vaihtoehtoja. Thaiversiot riisistä ja kanakastikkeista Sashissa olivat maittavia ja palvelu ujosti hymyilevän ystävällistä.
Päivälleen kolmekymmentä vuotta aikaisemmin Hätilässä pyrytti lunta. BTR-60-letka humisi halki leppeän kevättalvisen hiljaa illaksi hämärtyvän iltapäivän. Niin hieno näky, että piti jäädä avoimelle takaluukulle istumaan ja ihailemaan hetkeä, vaikka alhaalta "Petterin" uumenista vaadittiin sulkemaan luukku ettei sisällä tule kylmä. Valokuva hetkestä on vain aivoissa, mutta verkossa ainakin samat elementit. Ei sama vaunu mutta samanlainen, asut myös. Paikkakin saattaa olla samoilla kulmilla.
Muistot toistavat itseään ja vahvistuvat, mutta niin se menee.
Toistasataa onnittelua Facebook-seinällä hämmensi ja lämmitti.
Aamupäivälle yllätyksenä H:n soitto ja ehdotus lounaasta. Kunhan tapahtuu noin korttelin säteellä, jouduin rajaamaan, ja onneksi on jopa vaihtoehtoja. Thaiversiot riisistä ja kanakastikkeista Sashissa olivat maittavia ja palvelu ujosti hymyilevän ystävällistä.
Päivälleen kolmekymmentä vuotta aikaisemmin Hätilässä pyrytti lunta. BTR-60-letka humisi halki leppeän kevättalvisen hiljaa illaksi hämärtyvän iltapäivän. Niin hieno näky, että piti jäädä avoimelle takaluukulle istumaan ja ihailemaan hetkeä, vaikka alhaalta "Petterin" uumenista vaadittiin sulkemaan luukku ettei sisällä tule kylmä. Valokuva hetkestä on vain aivoissa, mutta verkossa ainakin samat elementit. Ei sama vaunu mutta samanlainen, asut myös. Paikkakin saattaa olla samoilla kulmilla.
Muistot toistavat itseään ja vahvistuvat, mutta niin se menee.
Toistasataa onnittelua Facebook-seinällä hämmensi ja lämmitti.
maanantai 1. helmikuuta 2016
Asiaa tarkemmin tutkittaessa
Urheilupiireissä on fysioterapeutteja tullut vastaan paljonkin, mutta meni puoli vuosisataa ennen kuin päädyin sellaisen vastaanotolle ihan potilaana. Vai sanotaanko yleensä "asiakkaana"?
Positiivinen kokemus kumminkin.
Edellisenä päivänä kaksi kerrosta alempana tavattu lääkäri kuunteli ihan rauhassa, mutta varsinkin päivystyksessä joutuu pikapuhumaan sille tietokonettaan naputtelevan tohtorin niskalle.
Myönteisen mielikuvan pohjusti nyt fyssarin huoneessa tietenkin se kiireettömyyden tunne, jolla sain kertoa vaivan historian ja viimeisimmät vaiheet ammattilaisen tehdessä muistiinpanoja ja kysellessä täsmentäviä lisiä. Ei toki haittaa siitäkään, että ammattilainen on nuori ja nätti ja aurinkoinen mutta tässä kohdin kävisi vaikka Nasse-setä kunhan osaa asiansa. Ja sitten tutkimukset: pitkälti samat tuntosivelyt ja jalannostot ja entä miltä tämä vääntö tuntuut kuin lääkärissä mutta vielä perusteellisemmin.
Näyttää siltä, että viljelemäni käsitys lihasjumituksista pakarassa on ollut harhaa. Kyllä tämä kuulemma ihan perinteiseltä iskiashermoa painavalta välilevyn sisällöltä vaikuttaa. Vieläpä siinä perinteisimmässä L5-S1-saumassa, kuului jokin päätelmä viittaavan.
Tunnin lopuksi kotitöiksi valikoima liikkeitä vaivaa helpottamaan ja kuvat niiden tueksi. Minuutti tunnissa, kuuluu suositus.
Kotona oli kurkattava Googlesta, mitä se yhdessä ohjeessa vilahtava "kivun sentralisointi" tarkoittaa. Löytyi systeemi nimeltä McKenzie therapy, ja sitähän koko tutkimus ja ohjeet näköjään jollain lailla seurailivatkin. Sillä mennään. Ja ajan parantavalla vaikutuksella, toivoakseni.
Positiivinen kokemus kumminkin.
Edellisenä päivänä kaksi kerrosta alempana tavattu lääkäri kuunteli ihan rauhassa, mutta varsinkin päivystyksessä joutuu pikapuhumaan sille tietokonettaan naputtelevan tohtorin niskalle.
Myönteisen mielikuvan pohjusti nyt fyssarin huoneessa tietenkin se kiireettömyyden tunne, jolla sain kertoa vaivan historian ja viimeisimmät vaiheet ammattilaisen tehdessä muistiinpanoja ja kysellessä täsmentäviä lisiä. Ei toki haittaa siitäkään, että ammattilainen on nuori ja nätti ja aurinkoinen mutta tässä kohdin kävisi vaikka Nasse-setä kunhan osaa asiansa. Ja sitten tutkimukset: pitkälti samat tuntosivelyt ja jalannostot ja entä miltä tämä vääntö tuntuut kuin lääkärissä mutta vielä perusteellisemmin.
Näyttää siltä, että viljelemäni käsitys lihasjumituksista pakarassa on ollut harhaa. Kyllä tämä kuulemma ihan perinteiseltä iskiashermoa painavalta välilevyn sisällöltä vaikuttaa. Vieläpä siinä perinteisimmässä L5-S1-saumassa, kuului jokin päätelmä viittaavan.
Tunnin lopuksi kotitöiksi valikoima liikkeitä vaivaa helpottamaan ja kuvat niiden tueksi. Minuutti tunnissa, kuuluu suositus.
Kotona oli kurkattava Googlesta, mitä se yhdessä ohjeessa vilahtava "kivun sentralisointi" tarkoittaa. Löytyi systeemi nimeltä McKenzie therapy, ja sitähän koko tutkimus ja ohjeet näköjään jollain lailla seurailivatkin. Sillä mennään. Ja ajan parantavalla vaikutuksella, toivoakseni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
