Osaa julkinen terveydenhoito olla ripeäkin, ainakin nytkähdellen.
Soitin viimekertaisen lääkärini omahoitajalle täsmällisesti kello kahdeksan, takaisinsoittojärjestelmä rekisteröi numeroni, ja kohta pirahti. Selitettyäni asiani olisi ollut lääkärinaika tuohon heti 50 minuutin päähän, ei, sen joku plokkasikin tässä jo välistä, mutta tervetuloa klo 11.10.
Iskiaspotilaan jalkojen tuntoaistit, refleksit ja voimat testattiin taas kerran, muistiinpanoja syntyi, ja sitten vaatteet päälle. Kiireellinen lähete ortopedille lähti kuulemma heti, ja saman tien saisi lähteä Laaksoon röntgeniin, siellä odottaisi jo kuvantamispyyntö systeemissä.
Lyhyellä odottelulla pieneen pukuhuoneeseen ja sitten jo uima-asussa konesalin puolelle. Arvelin lapset varmaankin jo tehdyiksi, mutta sain varmuuden vuoksi sitten kuitenkin lyijyesiliinan siimapääaihioideni suojaksi. Oikeassa asennossa seisominen teki kipeää, muttei kestänyt kauan. Nyt hengittämättä klik, ja saa hengittää ja ottaa mukavamman asennon. Vielä sama sivuttain, ja huomaavainen hoitaja rullasi ulottuville tippatelineen, josta saisin pitää kiinni.
Se oli siinä, ja lausunto lähtisi eteenpäin heti tänään.
Päivän kolmaskin taksinkuljettaja oli harmaantunut kuusikymppinen herrasmies ja kaksi kolmesta puheliaita. Kakkonen kertoi iskiaskokemuksiaan ja kolmas sairaalasattumuksia.
Lääkärien tutkimuksissa on kuin katsastuskonttorilla. Tarkoitus tärkeä ja hyvä, mutta mahdolliset löydökset jännittävät. Jos pohja on ihan mätä, ei auta kuin maalata vihreäksi ja työntää mereen.
- - -
Ja radiologin lausunto ilmestyi näköjään verkkoon potilaankin nähtäväksi. Ruoto kuulemma vinossa moneen suuntaan kuten näen peilistäkin. Mutta ei merkkejä nikamasiirtymistä eikä murtumista eikä, jos termejä oikein googlasin, myöskään nivelrikosta eikä reumasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ääääähhhh......saat oman sisar-hento-valkoisen työntämään sinua kentänlaidalla!!!.....et sinä pääse vielä 30 vuoteen eläkkeelle!
---Topsukka
Onneksi on vierellä laillistettu terveydenhuollon ammattilainen omasta takaa.
Mutta eläkkeitä ei taida olla luvassa, pitää vain painaa menemään siihen asti kunnes kapuaa vuorelle.
mika
joskus tuntuu että sairaanhoidon ydin on kadoksissa. ytimellä tarkoitan potilas-ihmisen ja lääkäri-ihmisen syvää, merkitsevää, monitasoista kohtaamista sairauden takia. lääkärit käyttävät siitä kai sellaista nimitystä kliininen praksis. suomalaiseksi nimeksi sopisi hoitokohtaaminen, siinä kaksi ihmistä kohtaa molemmille merkitsevällä tavalla.
viimeksi sain apua kuuntelevasta lääkäristä. kuuntelu antoi toivoa ja toivo puolestaan pisti toivomaan parasta. meidäthän on rakennettu niin, että ellei ehdoton EI-kyltti seiso silmien edessä, ja vaikka seisoisikin, sitä haluaa uskoa päinvastaiseen.
meri
Voin kuvitella, että sellainen vanhan ajan perhelääkäri oli hyvä juttu, ainakin jos oli hyvä ja kiva.
Nyt käynyt lääkärissä neljästi, osaavia kaikki, mutta joka kerta eri.
Pitkäaikaissairaille taitaa olla jonkinlainen omalääkärisysteemi.
Lähetä kommentti