lauantai 13. helmikuuta 2016

Kylkimakuulla kaksi tyynyä jalkojen välissä

Potilas kävelee vastaanotolle voimakkaassa virheasennossa.

Ja potilas näki heti fyssarin mietteliäästä ilmeestä, että edistys ei ollut ollut toivotunlaista. Reaktiot annettuihin kotiharjoituksiin käytiin toki läpi ja jätettiin pari pois ja tilalle yksi uusi, mutta mutta.

Yleensä tässä ajassa tapahtuu enemmän edistystä, kuulin, ja voi olla niinkin, että nyt ovat järeämmät keinot tarpeen. Skenaario, johon kuuluvat kirkas valo, terävät instrumentit ja steriilit vaatteet, lausuttiin nyt ensi kertaa ääneen.

...ohjataan potilas ottamaan yhteyttä lääkäriin invalidisoivan kivun voimakkuuden johdosta. Olisiko magneettikuva kuitenkin aiheellinen? Vaikutelma laakeasta prolapsista jota ei saada ft. keinoin sentralisoitumaan.

Miten zen-mestari suhtautuisi?

Lääkäri menisi maaliskuulle, ampui täti tiskillä toiveet heti alas, mutta voin koettaa soittaa kiireaikaa maanantaiaamuna. Seuraava!

(Ei kipu pahimpiin vaiheisiin verrattuna mitenkään sietämätön ole, mutta sen verran juilii, että ärsyttävästi kävely vaikeaa ja nukkumaan käydessä menee aikaa siedettävän asennon hakemiseen. Mutta kaipa se, että tekee tiukkaa kävellä lähikauppaan, on juuri sitä invalidisoimista.)

2 kommenttia:

Pami Hekanaho kirjoitti...

Mee vaan magneettiin, sulla on ollu tuo jo niin kauan. Mulla kesti 5kk ja ne oli huonoimmat 5kk ikinä :/

Magneetti ei tarkota leikkausta, se voi silti kuivua ittekseen, mutta tietää ainaki minkämoinen prolapsi on kyseessä.

Mika kirjoitti...

Joo, en varmasti kieltäydy, jos kaupungin lääkäri sellaiseen investointiin heltyy. Yksityiset kilpaillutkin hinnat meikäläisen kukkarolle vielä kovin kirpeitä.

Jotenkin lohdullista kuulla vastaavaa kokeneiden näkemyksiä ja mietteitä. Lienee sitä, mitä kutsutaan vertaistueksi.