Vastahan natiaiset jännittivät ensimmäistä Helsinki Cupiaan, ja tänä vuonna jo kahdeksas.
Tämän kesän areenoina Kontula, Pitäjänmäki, Tapulikaupunki, Bollis ja vielä Laajasalo. Ei suorastaan helpota turnaustunnelman löytymistä, mutta yleensä järjestäjillä on syynsä.
Ensimmäisinä parina vuonna päällimmäisenä herttainen tenavainnostus, sitten noin ikävuosina yhdestätoista neljääntoista se intensiivisin ja keskittynein vaihe. Nyt teineinä ilmassa jo uudenlaista hajamielisyyttä kun mielessä on paljon muutakin ja turnaus vain yksi osa viikkoa.
Kaksi helpohkoa voittoa, sitten avainottelussa kirpeä tappio mallikkaasti taistelleelle altavastaajalle ja jatkopaikan karkaaminen maalin päähän. Päällimmäiseksi muistoksi vuodelta 2016 jää varmaankin brasilialaisten kohtaaminen Bolliksella niukasta tappiosta huolimatta. Ja omalle juniorille se topparien väliin karannut diagonaalikaari, jonka vastustaja puski omaan verkkoonsa. Yhdeksäs vuosi seurassa, ja ensi kertaa pääsin Bolliksen isolle nurmelle, asianomainen ihasteli. Lähtö lomille torstaiaamuna Laajasalon auringossa taas mudanmakuinen kun unista kahden maalin koomaa seurannut takaa-ajo tuotti vain tolppalaukauksia ja hukattuja läpiajoja.
Vanhemmille turnauksen jälkeinen triste on jo rutiinia. Pitäisi olla tavarat pakattuna ja suunnata maaseudun rauhaan jo samana iltapäivänä eikä potea edes sitä yhtä vuorokautta kotosalla.
maanantai 18. heinäkuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti