Jokavuotinen sommarpanik kun kesä liukuu alta pois ja "pitäisi" tehdä sitä ja tätä.
Oivallus, että monet parhaat kesämuistot (ja ehkä monet muutkin muistot) ovat sellaisista hetkistä ja tilanteista, joista valinnanvapaus on puuttunut.
Heinäpelto, kotikalja ja illan sauna ja uinti pienenä mummolassa, se sateinen kalareissu vanhempien mukana vuokramökillä Savonrannalla, metsän tuoksu ja puiden välistä rynnäkkökiväärin piipun viereen siilautuva auringonsäde hikisessä hyökkäysharjoituksessa Siltainmäessä, juhannusaaton aamuaurinko klo 5.30 radanvartta aamuvuoroon töihin pyöräillessä.
Sartreko se kirjoitti vapauden ja valitsemisen tuskasta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
mika
menneet kesät ovat kovaa valuuttaa. 70-luvun alussa olin töissä elannon pullatehtaasa, ja käytin liikaa aikaa juoruiluun, kertasin tulevaisuudensuunnitelmiani ja vihasin työasuuni kuulunutta hiusverkkoa. söin kymmenittäin, luultavasti sadoittain kanelipullia. kahvitauoilla luin pinon hankalasti omaksuttavia kirjoja ja tunsin olevani merkittävä intellektuelli. ehkä minään muuna aikana elämässä mahdollisuudet eivät tuntuneet niin rajattomilta. siksi pullakesän ajatteleminen tuntuu nyt vähän haikealta. hiusverkosta huolimatta.
meri
Lähetä kommentti