Vuoden 1988 talviolympialaiset Calgaryssa saattoivat olla viimeiset, joita seurasin sellaisen perinteisen lapsenomaisen innostuksen vallassa.
Tämänkertaisista ei ole tullut katsottua vielä mitään.
Mediavirrassa näyttää otsikoita riittävän. Se kertoo tietysti siitä, että kun toimittajalaumat on paikan päälle lähetetty, heidän työnsä on täyttää virta sanoilla, kuvilla ja sekunneilla, oli kerrottavaa tai ei.
Eilen kuulin, että olympiajoukkue kutoo yhdessä torkkupeittoa maansa johtajan perheelle. Jollei maata olisi mainittu, olisin olettanut puhuttavan Pohjois-Korean joukkueesta.
Tavallaan kyllä kaipaan niitä aikoja, kun urheilua vielä pystyi seuraamaan lapsenomaisen välittömän innostuneesti. Ja sama pätee tietysti moneen muuhunkin asiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti