Jotenkin Silta pisti kyllä odottamaan mielenkiinnolla seuraavaa jaksoa ja mitä sitten tapahtuisi. Mutta samaan aikaan tapahtumat eivät oikein jättäneet ainakaan itselleni erityisen pontevia muistijälkiä.
Viimeinen jakso veti langanpäitä kohtuuhyvin yhteen, ja melkein kaikki epäilyttävät tyypit olivat lopulta syyllisiä johonkin. Ja lapset jotenkin kaikista tarkkanäköisimpiä kuin vanhoissa kunnon Astrid Lindgrenin lapsietsiväromaaneissa.
Ihan kuin neljännellä kaudella ja loppua kohden olisi ollut aina vain enemmän ihmissuhteita ja tunteita ja niihin liittyviä mietteliäitä katseita. Tai ehkä vain kuvittelin, mutta ne olisin ohittanut pikakelauksella, jos se vain Yle Areenassa toimisi paremmin.
Sagan erikoinen persoona oli jo hiukan lypsetty tyhjiin edellisillä kausilla, mutta hetket, joissa hän ilman tunnerasitteita tuijotti aineistoseinää oivalluksen valon syttyessä, olivat parhaasta päästä. Kulloinenkin mysteeri loogisena ratkottavana palapelinä, liksom. Samoin ne, joissa tehtäviä jaetaan ja poliisityötä organisoidaan. Vaikka reiät juonessa projektinäkökulmaa pilasivatkin.
Käsikirjoittajan jälkipelejä Expressenissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti