Kirjailija, joka ylitti ensimmäisen esteen

En muista, että olisin kuullut Henna Helmi Heinosesta ennen kuin luin hs.fi:stä Leena Parkkisen tekstin Kuka pelkää kiiltäviä lehtiä.

Viittaus "kolmekymppiseen ensi kevään esikoiskirjailijaan, joka mietti juuri blogissaan pitäisikö mennä rasvaimuun koska ylipainoisena ei voi mennä aamutelevision haastatteluihin" ei ollutkaan keksitty esimerkki vaan HHH ilmoittautui kommenteissa juuri siksi bloggaavaksi esikoiskirjailijaksi eikä tuntunut häpeilevän asiaa lainkaan.

Mielenkiintoisen kirjailijan ja kenties vielä enemmän mielenkiintoisen bloggaajan mahdollisuus sai googlaamaan nimen perään.

Löytyi (projekti)blogi ja bonuksena tweetitkin. Blogin syöte lukijaan ja tweetit seurantaan. Sitouttavalta kuulostavaan Facebook-ryhmään en vielä ryhtynyt: enhän vielä tiedä, ostaisinko tulevan kirjan vai en.

Kirjailijan markkinointiaktiivisuus toi joka tapauksessa tulosta: hän sai nimensä tutuksi taas yhdelle kirjojen ystävälle, kirjalleen kenties potentiaalisen ostajan.

Minä sain tässä vaiheessa yhden kiintoisan bloggaajan ja tweettaajan lisää seurattavakseni. Kirjailijaa en vielä.

Mikään ei tietenkään vielä takaa, että tulisin ostamaan sen kirjan, hyllyt kun ovat nyt jo täynnä ja pinoja lattiallakin. Jo hyviksi tietämieni tekijöiden kirjoja ostan, elleivät kaupassa selatessa tunnu tuubalta. Uusien mielenkiintoisten kirjailijoiden löytäminen on vaikeampaa. Kaikkiin ei ehdi tutustua, siis selaan ja annan mahdollisuuden kirjakaupassa sellaisille, joista olen jostain kuullut, jotka ovat jostain jotenkin tuttuja.

Tuo korkea kynnys on nyt ylitetty.

(Mutta entä jos mitään kirjaa ei olekaan tulossa? Jos kaikki onkin vain somemarkkinoinnin testiprojekti?)