torstai 31. tammikuuta 2013

Kesken lauseen

Semmoinen on lievästi kiusallista kun kertoo toiselle anekdoottia eräälle ihmiselle tapahtuneesta asiasta ja puolivälissä yhtäkkiä muistaa, että tämä keskustelukumppanihan on juuri se sama henkilö.

Silloin on hyvä, jos anekdoottiin ei liity mitään kovin kiusallista.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

American Graffiti

Mielestäni en koskaan nähnyt American Graffitia edes 70-luvun lopun suurina fiftarivuosina, mutta sittemmin aikuisiällä TV.stä useaankin otteeseen.

Jotain kiehtovaa ja lämmintä siinä on, etenkin tässä iässä nähtynä.

Viattomuuden aikaa ennen lähtöä suureen maailmaan. Musiikki, ikuiset asiat. Wolfman Jack. Curt etsimässä T-Birdillä liikkuvaa blondia ja aamuyön puhelu pay phoneen. (The ones that got away, jälleen). Aamu ja jäähyväiset lentokentällä. Ja mestarillisena loppuvetona lapsuuden ja idyllin loppu, lyhyesti isketyt mitäheillesittentapahtuit.

Lähestytään nostalgian määritelmää, millainen se sitten lieneekään.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Ihanaa

Nainen kertoo sosiaalisessa mediassa juhlaillastaan tyttöjen kanssa.

Kuvissa on salaattia ja mietoja alkoholijuomia, sitten yhteisotos, jossa nainen ystävättärineen poseeraa semi-ironisesti juhlamekot tai muut tavallista tyylikkäämmät vaatteet päällä. He hymyilevät kauniina ja nojaavat sisaruksellisesti toisiinsa, kohottavat ehkä lasejaan. Vielä värikäs ravintolassa kuvattu rakeisempi ja epäterävämpi ruutu, jossa on tanssia tai uusi yhteisposeeraus.

Tanssittiin ja pidettiin hauskaa, nainen kirjoittaa viitaten ystävättäriinsä etunimillä. Aamulla väsytti.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Ulkona rapea pakkanen

Mytty makasi rappukäytävän nurkassa. Puhuteltaessa nosti päänsä, kertoi olevansa hengissä ja kysyi, missä M on. Kysyttäessä vahvisti olevansa lämmittelemässä.

No lämmittele, kehottivat töölöläiset kermaperseet ja jatkoivat viemään pyykkejä vintillle.

Lähettäkää tänne, vastasi sittemmin Hietaniemenkadun asuntolan päivystyspuhelimeen asiansa hallitsevan tuntuinen ääni, ja kylmissään ollut ihminen passitettiin hissin kupeesta eteenpäin. Minä lähden saattamaan, mutisi yksi naapureista katseltuaan disorientoituneen oloista hahmoa.

Luultavasti en kuule asiasta enää.

torstai 24. tammikuuta 2013

Kahvilan puheensorina

Keskiviikon lainaus:

Muistikirja, varsinkin Moleskin, on mainio olemassa, mutta pitäisi olla toinen muistikirja, jossa kerrottaisiin, missä se ensimmäinen on, ja kolmas, jossa selostettaisiin varsinaisen muistikirjan sisältö.

- Kemppinen

Moleskine on kyllä hieno ja trendikäs olemassa. Tulee vain niin pirun harvoin istuttua newyorkilaisen kahvilan nurkkapöydässä katselemassa hajamielisesti katuvilinää ja luonnostelemassa muistikirjaan tulevaa romaania tai elokuvakäsikirjoitusta. Niin trendikästä kuin se olisikin.

Nyt soi: Dire Straits: Wild West End

Stepping out to Angellucci's for my coffee beans
Checking out the movies and the magazines
Waitress she watches me crossing from the Barocco Bar
I'm getting a pickup for my steel guitar

Muistelmakaistale

Toissapäivästä on yhtäkkiä 20 vuotta, joten tulee tunne, että on kirjattava asioita muistiin ennen kuin ne kokonaan unohtuvat. Yhdeltä kaistaleelta vaikka Avokatsomoon.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Signalointeja

Kirjoitti fiksu ihminen FB:ssä:

Pyyhkii silmäkulmaansa. Niin hienon virkaanastujaispuheen piti Obama! Sanoisin: aate- ja arvopohjainen puhe. Oli tasa-arvoa, oli ilmastonmuutoksesta, oli seksuaalisten vähemmistöjen asiaa, oli vähempiosaisista huolehtimista, ja niin edelleen.

Kommentoi äreä minä:

Aivan upeaa. Ja samalla muuten tulikin hienosti listattua aiheet, joita tulee kannattaa julkisesti osoittaakseen olevansa hyvä ja tiedostava ihminen. Itsekin toki kannatan kaikkea mitä Obamakin ja maailmanrauhaa myös, ja väkivaltaa vastustan. Niin, ja paheksun persuja. Se pitää Suomessa muistaa lisätä.

Kaikkihan nuo ovat tärkeitä asioita, joten mikäköhän niiden mainostamisessa alkaa ärsyttää? Ehkä vastareaktio menee näin päin kun omassa virrassa on vain noita tiedostavia humanisteja. Räytyän Shellin baarissa voisi tulla tarve itsekin korostaa juuri noita juttuja.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Minä lähdin Tampereelle

Aamunsarastus oli juuri voittamassa keinovalot kun astuin lauantaiaamuna ulos ovesta. Pakkanen narahteli pariakymppiä mutta tyyneydessä se oli lapsuuden kuivaa idyllistä pakkasta eikä helsinkiläistä naamaaraatelevaa jäätuulta.

Spåra rumisi parahiksi paikalle hyytyäkseen heti seuraavalle pysäkille. Teknisiä ongelmia, yritellään käynnistää uudelleen, kuulutti kuljettaja samalla kun liityin kävellen jatkavien jatkoksi.

Junamaatit ovat kyllä tehneet lipun ostamisesta helppoa silloin kun toimivat. IC2:n yläkerrassa kelpasi iskeä johto pistorasiaan ja käydä töihin. Kolisevista kärryistä löytyi ruisleipää, kahvia ja appelsiinimehua.

Viereisen välikön hyväntuulinen neitoseurue piristi muidenkin matkantekoa. Heidän puhuessaan osmanien valtakunnasta ja amerikkalaisuuden hegemoniasta höristin korviani, mutta enemmän sanoja oli kyllä ihmissuhteista.

Mainio rupeama Tampere Areenalla huipentui keskisuomalaisten voitonjuhliin. Ulkona pakkanen oli liutunut leppoisaksi lumisateeksi.

(Yritin tallentaa tämän tekstin alkua jo junasta, mutta ei junaverkko sentään niin hyvin toiminut.)

torstai 17. tammikuuta 2013

Ja sen mukana kaikki

Broadsheet-aikojen Hesarin sunnuntaisarjis Nanna ärsytti, koska piirrostyyli oli (on) mainio, mutta tarinat puuttuivat. Ilman niitä hyvät kuvat jäivät tyhjiksi.

Eikös monilla tai edes joillain menestyssarjakuvilla ole ollut sekä kirjoittaja että piirtäjä?

(Toiset toki ovat mielestään löytäneet sisältöäkin.)

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Sykähdyttävin urheiluhetki?

Vuodenvaihteessa kuuluu kuulemma riidellä siitä, kuka on vuoden urheilija ja mikä vuoden sykähdyttävin urheiluhetki.

Mikähän olisi itselle henkilökohtaisesti jäänyt mieleen vuoden 2012 sykähdyttävimpänä?

Ehdokkaita:

Se, kun Alisa Pöllänen nosti tyttöjen salibandyn MM-välierässä jatkoajalla pallon rankkarista Ruotsin verkkoon ja ampaisi mielipuolisen onnelliseen juoksuun kohti vastaan ryntääviä onnittelijoita?

Se, kun Salibandyliigan viidennen finaalin päätössummeri ulvahti Seinäjoki Areenalla, SPV:n pelaajat hyppivät kasaksi Jarno Ihmeen päälle ja katsomon punainen meri juhli vallankumousta.

Se, kun Joel Pohjanpalo iski Veikkausliigan avauskierroksella hattutempun viimeistelemällä oikealla jalalla, vasemmalla jalalla ja päällä.

Se, kun oman perillisen vaaka lähti takaperinluistelusta puhtaammin kuin ikinä.

Se, kun toisen oman perillisen vapari kiersi Siltamäessä muurin yli aivan PuiU:n maalin yläkulmaan.

Se, kun pomputtelin vuorojaloin uuden aikuisiän ennätykseni.

Se, kun kävelyretki anoppilasta kälylään keskisuomalaisessa maalaismaisemassa oli lopuillaan ja hiki juuri sopivan vuolas, kesäinen ilta-aurinko sai autereen väreilemään, Keitele kimmelsi, linnut lauloivat, heinät tuoksuivat ja hevonen hirnahti viereisellä laitumella.

Jos ihan ihan subjektiivisesti mennään, olisi tuo viimeinen vahvoilla. Mutta sitten ollaan taas palaamassa siihen urheilun määritelmään.

Ja näköjään mikään omistani ei ollut mahtunut sille viralliselle kansalliselle listalle.

Keskiviikon lainaus

Canon tekee siis hienoa kuvaa. Ongelma on, että yhtä huimaavan hienoa kuvaa TEKNISESTI tekevät melkein kaikki myllyt alkaen 65 euron geneerisestä pokkarista. Jos laitat kuvasi webiin on (ihan oikeasti) aivan sama millä kuvaat. Kukaan ei eroa huomaa, edellyttäen, että kuvasi on visuaalisesti voimakas. Tässä mielessä kaikki teknispohjaiset  testit ovat merkityksettömiä, aivan täysin merkityksettömiä.

Kirjoitti valokuvaaja Jore Puusa.

Itse en ole valokuvaaja, mutta vähäisin varauksin käsitykseni on sama.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Syvältä

Bussissa nuokkuessani torkahdin Niittykummun jälkeen, ja mikrounessa nousi jostain selkeä lause:

Yliajajan kohteena oli hänen miehensä perimä.

Mitähän alitajunta yrittää sanoa? Höpisee kai vain.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Lisää luettavaa

Kemppiselle vielä kiitos muistutuksesta. Puhelimessani olikin ollut tallessa Keith Lowen Savage continentin speksit, jotta kohdalle osuessani hankkisin sen.

Kun olen kaipaillut lisää tietoa suursotaa seuranneista sekasortoisista päivistä täällä Euroopassamme.

Applen storesta löytyi ja latautui 15 sekunnissa.

Odotuksia on. Löytääpä vielä tiukkaa mutta samalla kansantajuista tarinan seuraavasta luvusta Saksassa eli talousihmeestä.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tämä

Vielä keskiviikon siteeraus, jonka tarjoilee eläkkeeltä Kemppinen:

Joku sanoi, ettei kuolemiseenkaan kurssiteta, vaan se on kohdattava yksin. Tässä kommentoija unohti erään ilmiön. Useimmat uskonnot ovat kuolemisen kursseja. Suomessa kurssitoimintaa harjoitetaan kirkoissa sunnuntaisin alkaen kello kymmenen.

Kotia kohti

Depardieu ryhtyi venäläiseksi ja Suomestakin muutti yksi Hollantiin, huomaa Tillman.

Parempaa kohti kai kukin pyrkii.

Mikä palauttaa mieleen toistuvan mietteen. Mitä, jos samanmieliset eriytyisivät omiksi valtioikseen? Karkealla meemityksellä vaikka punavihreät hipit omaansa ja veemäiset wannabeporvarit omaansa?

Toisessa luomuruokaa, avoimet rajat ja kansalaispalkka, toisessa vaikkapa tasavero ja - mitä kaikkea?

Millaisia paikkoja niistä tulisi?
- - -
Ihan muusta ja ohimennen:

...pilvinen sää on pitänyt presidentti Assadin pommikoneet maassa, kirjoittaa Jari Lindholm Syyriasta.

Olin luullut tuollaisia rajoitteita ollleen pikemminkin toisen maailmansodan aikaisilla lentokoneilla.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Kuva tulvassa

Tännekin itselle muistiin kommenttini toisaalla:

Onko yksittäisellä valokuvalla nykyisessä kuvatulvassa mitään mahdollisuutta saada sellaista huomiota ja asemaa, joka sellaisella (käsittääkseni) saattoi Suurten Mestarien aikoina tai kuvajournalismin kultavuosina olla.

Kuvien kuluttajana arvelisin, että ei.

Yksi vielä

Tiedemiehen oma blogimerkintä r-aiheesta kuuluisi oikeastaan edelliseni perään, mutta ansaitsee järkeenkäypänä oman nostonsa tähän.

Myös kommentit kannattaa lukea.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pintapöhinää perusteellisemmin

Mies yli laidan -blogi menee hiukan pinnan alle Umayyagaten pohdinnassaan.

Hyviä kommentteja tarjoilee tapansa mukaan nimimerkki Tiedemies:

On sääli, että asiaa kommentoimaan on valittu Abu-Hannan kaltainen narsisti. Tämä on samanlainen tragedia rasisminvastaiselle asenneilmapiirille kuin (jopa) Jussi Halla-aho on maahanmuuttopolitiikan kriittiselle tarkastelulle.

Ja:

Kyllä ihan laadukasta maahanmuuton kritiikkiä on esitetty ja yritetty esittää juuri klubiteoreettisesta näkökulmasta. Sen ongelmana on ns. sameat vedet eli se, kuka ja mikä taho voimautuu tällaisesta puheesta.