Keskiviikon lainaus:
Muistikirja, varsinkin Moleskin, on mainio olemassa, mutta
pitäisi olla toinen muistikirja, jossa kerrottaisiin, missä se ensimmäinen on,
ja kolmas, jossa selostettaisiin varsinaisen muistikirjan sisältö.
- Kemppinen
Moleskine on kyllä hieno ja trendikäs olemassa. Tulee vain niin pirun harvoin istuttua newyorkilaisen kahvilan nurkkapöydässä katselemassa hajamielisesti katuvilinää ja luonnostelemassa muistikirjaan tulevaa romaania tai elokuvakäsikirjoitusta. Niin trendikästä kuin se olisikin.
Nyt soi: Dire Straits: Wild West End
Stepping out to Angellucci's for my coffee beans
Checking out the movies and the magazines
Waitress she watches me crossing from the Barocco Bar
I'm getting a pickup for my steel guitar
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hankin Moleskinin joskus viisi vuotta sitten, mutta se ei toiminut ollenkaan; en muuttunut hienostuneen boheemiksi vaan minä ja ajatukseni olimme yhtä tylsiä kuin aikaisemminkin.
Kaiken lisäksi siihen oli kapeutensa takia vaikea kirjoittaa ja hukkasinkin sen sitten viikossa.
Oma on periaatteessa tallella, milloin missäkin repussa tai takintaskussa.
On sinne hyviäkin pointteja kertynyt, sitten kun kerran vuodessa muistaa katsoa, mitä on raapustellut...
Minä kirjoitan Molenskiin, mutta en osaa sitten niitä lukea jälkeenpäin.
Ja pelkään, että perikunta tulevaisuudessa joutuu tilaamaan ryhmäterapiaa ilman KELA:n tukea, jos uskaltaa lukea kaikkea sitä, mitä minä kirjoitan.
Mutta Molenskin paperi on laadukasta ja hyvää. Sille on mukava kirjoittaa typeriäkin asioita
Laatua on, välillä niinkin paljon että tulee kynnys kirjoittaa niin hienolle omia vähäpätöisiä mietteitä.
Lähetä kommentti