Tää on mulle nostalginen halli kun poika aloitti täällä jääkiekon seiskytkuus, kertoi naisääni toiselle Myllypuron hallin aulassa. Kuinkahan paljon tänä vuonna pitää ommella paljetteja, mietti ilmeisestikin nyttemmin taitoluistelua taustoittava kollegio.
Hallin puolella keinovalojen loiventama hämärä, tekojään tuoksu ja kasvoille huokuva kylmä. Ylhäällä seinillä Jokereiden, OKK:n, Kojoottien, Karhu-Kissojen, IFK Jrs:n ja muiden logot. Tyttösten luistinten rouske muttei vielä mailojen ja kiekkojen kopinaa.
Suljin silmäni ja mietin hetken, miltä tuntuisi olla juniori valmistautumassa kohta alkaviin lätkätreeneihin. Tuntui yllättävän voimakkaasti yllättävän houkuttelevalta. Jostain muistoista se pursusi.
Onhan kaikki tehneet jäniksenampumista, tyttöjen valmentaja varmisti kun palasin kahvion puolelle lämpimään. Jään ja oheisten jälkeen neiti kinusi talon juustosämpylää mutta sai vain pillimehun kotona laitetun painikkeeksi.
Ulko-ovella iski vastaan loppukesän lämpö. Puro hallin takana solisi kun astelimme siltasta sen yli.
Harrastuskollisio syntyy silloin kun juniorilla on jäät samaan aikaan kuin juniorilla vieraspeli. Onneksi on tekstiviestitulospalvelu. Voitto 0-2 mutta myös D suoralla punaisella ulos, se kertoi.
Illalla TV:ssä oli pallo Huuhkajien jaloissa villi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hienoa että se puro vielä solisee.
Samaa reittiä usein kulkeneena juuri tuota puron solinaa varsinkin keväällä kaukisturnausten aikaan kun lumet sulivat muistelen kaihoten.
Kyllä puro pitää aina tsekata siitä alkaen kun keväällä sulaa. Ja ne kaksi siltaa yli ovat sopivan vanhanaikaiset.
Lähetä kommentti