Sosiaalisen median tulvassani kokoomuslaiset ovat närkästyneitä Himasen puolesta ja muut muuten vain.
En ole lukenut selontekoa ja tuskin tulen lukemaankaan, mutta meta- ja pintatasolla voisin kuvitella suomalaisten skeptisyyteen asiassa pari muutakin motiivia kuin tarjotut kateus ja ahdasmielisyys.
1. Suomalaisten epäluuloisuus kulissien takaista suhmurointia kohtaan.
2. Suomalaisten epäluuloisuus ylhäältä käskettyä positiivisuutta kohtaan.
Lisäksi kertaan:
Samat kaksi linjaa kulkevat yhteiskunnallisessa keskustelussa koko ajan.
"Oikealla"
korostetaan yksilön omaa vastuuta itsestä ja läheisistä, asennetta,
ryhtymistä ja reippautta. "Vasemmalla" taas rakenteita, rahanjakoa ja
yksilön mahdollisuuksien rajallisuutta.
Ja sitten käytetään energiaa vastapuolen ivaamiseen vaikka molemmilla puolilla ollaan oikeassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
tuntuu että vastakkainasettelun aika ei ole koskana ohi. kyse ei siis ole vain vääristyneistä viholliskuvista, joissa vastapuoli leimataan joko psykopaatiksi diktaattoriksi tai toiselta puolen saatanan lähettilääksi. ylipäätään on vain niin helppoa saada mikä tahansa vastapuoli näyttämään dogmaattiselta vouhottajalta. retoriikan merkitys on tässä aika suuri; mielipiteitä muokataan julkisuudesta syntyneiden mielikuvien perusteella kohteista, joita monikaan ei usein kovin omakohtaisesti tunne.
t. meri
Kyllä.
Yleisemmin: Ensin on todellinen harmi tai huolenaihe. Sitten keskustelu asiasta alkaa turvota, ja sekaan heittyy kärjistyksiä, joiden kautta media paisuttaa asiaa. Seuraavaksi kärjistykset ja paisutus julistetaan perusteettomiksi. Samalla se alkuperäinen omansa kokoinen aihe voidaan jättää huomiotta.
Lähetä kommentti