Mies menee ja mies tulee. Ja mies vastaa itse tekemisistään.
Mutta kuka sotilasjohtaja noin voi ajatella?
Viimein törmään jonkun muunkin sanomana samaan, jota olen pitkään ihmetellyt.
– Jos ajatellaan sotaa projektina, joka on hoidettava, niin Lammio on
vastuunkantaja ja Koskela jossain määrin vastuunpakoilija, Bardy sanoo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Muutama täsmennys tuohon elokuvaohjaajan vuodatukseen.
Koskelan hegemonia Tuntemattoman johtajuusekologiassa kesti noin 1990 vuoteen asti. tai sanotaanko niin, että lamaan asti ja uuteen tuntemattomaan asti. Uusi tuntematon valmistui vuonna 1985. Se ja hullut nousukauden loppuvuodet saivat aikaan sen, että tuntemattoman johtajuusgalleriassa Koskela menetti asemansa.
Elokuvaohjaaja on ihan oikeassa. Hän on vain 20 vuotta myöhässä tuon havaintonsa kanssa.
Itse olen leadership - juttuja nyt opettanut 35 vuotta kahdelle eri esimiesasteelle. lemme opetuksessa analysoineet tuntemattoman johtajuuskuvaa noin 60 kertaa.
Joka kerta elokuva yhä selvemmin kallistuu tutkimaan Kariluodon johtajuutta ja kun mukaan otetaan kirja, nuorempi elokuva ja uudempi sotilasjohtamisen doktriini syväjohtamisineen, niin aivan oikein ... Koskela ei ehkä enää osaa paskantaa kettinkiä eikä jerusalemiin menolla ole ihan funktiota.
Eikä itsensä uhraamisella.
Ja kysehän on Linnan kirjoittamasta fiktiosta. Kyse on punakaartin plutoonanpäällikön pojasta, jonka suurin tehtävä on kansakunnan eheyttäminen, ei esimerkillinen johtaminen.
Taitava hän on. Taitava, mutta niin pehmeä.
Tässä yhteydessä tulee mieleen toinen taitava johtaja, joka hänkin halusi säästää miehiä. Häneltä oli jo Isä ja veli mennyt Vilppulassa.
Hän ei koskaan saanut kenraalin natsoja. Silti häntä pidetään edelleen Seinäjoen viinakaupan liepeillä ja Lapualla tolkkuna miehenä.
Summa summaarum...
Minä olen jo 25 vuotta opettanut, että jos itsellenne kehittyvää johtamiskuvaa haluatte esikuvaksi märkiin sotauniinne, niin Kariluoto on minun tarjoukseni. Hän olisi aika hyvin selvinnyt jopa laman jälkeisestä maailmasta
Kiitos! Juuri Twitterissä yritin kysellä, onko asiaa pohdittu tältä puolelta missään, muttamelko laihaksi jäi saalis
Mielenkiintoisia näkökulmia monessa mielessä. Kiitos Mika ja Tillmann! En oikein osaa ajatella Tuntematonta elokuvana, koska kummankin version edellisestä katsomisesta minulla on jo parikymmentä vuotta. Seuraavassa kirjoittamani on lähinnä kirjan näkökulmasta.
Minusta johtamistyylien välinen jännite ei liity niinkään joukkueenjohtaja Koskelan ja komppanianpäällikkö Lammion välille vaan vanhan ja uuden komppanianpäällikön välille. Jo alussa kaatuvaa kapt Kaarnaa kuvataan kirjassa mairittelevammin kuin muita johtajia. Hänen kokemuksensa on ylivertainen niin Lammioon kuin Koskelaan nähden, samoin hänen auktoriteettinsa. Koskela on vaappuva silta kaatuneen ihaillun komppanianpäällikön ja uuden vähemmän ihaillun välissä. Koskela kasvaa johtajanroolissaan kohti Kaarnaa kirjan sivujen myötä, mutta odysseia ei ole Linnan pääteemoja.
Kirjailijan omia tarkoituksia ajatellen Koskelan hahmo paalutettiin punamultaan, sillaksi sotaa jos toistakin edeltäneiden ja niiden jälkeisten ajatusvirtojen välille.
Se, miksi Koskelaa ihaillaan lähiesimiehenä, on jo pitkään liittynyt minusta toissijaisiin asioihin. Rohkenen väittää, että tässä kohden tullaan Tillmannin mainitsemaan 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen.
Toisen maailmansodan ajan Koskela oli agraarikulttuurin huippuosaaja. Koskelan osaamisnäytteet - korsunrakentamisesta alkaen - olivat agraariyhteiskunnan mestarin otteita. Näillä taidoillaan hän teki itsestään joukkueensa parissa ihaillun ja nämä taidot aktiiviupseereilla ja ylioppilas-reserviupseereilla olivat usein heikommalla tolalla. Kun 1980-luvun lukijakunnan enemmistölle ne alkoivat olla ylipäätään vieraita, jäivät Koskelasta päällimmäisenä mieleen sivuseikat, vastanhangoittelu ja letkeily.
Minusta kannattaa myös huomioida, että Koskela oli joukkueenjohtaja hoitaen tyypillistä reserviupseerin tai -aliupseerin tehtävää. Aktiiviupseeri Lammio taas päälliköi kokonaista komppaniaa. Joukkueenjohtajan rooli on lähempänä esitaistelijaa kuin komppanianpäällikön.
Eikös vielä edellisvuosikymmenellä jääkäri- ja jalkaväkiyhtymissä joukkueenjohtajan paikka ollut marssilla yleensä ensimmäisen ryhmänsä ajoneuvossa? Toisaalta panssarijoukoissa tuskin koskaan kärkivaunussa; näin ainakin muistelen.
Sallittakoon lopuksi lainaus Puolustusvoimain koulutuksen kehittämiskeskuksen kirjasta Reserviläisjohtajan opas (m/97, joka on opuksen viimeisin vuosimalli, jonka olen käteeni saanut - ehkä nämäkin opit ovat palaneet samassa sulattamossa kuin kalusto, jolla pari kertaa tuli treenattua):
Tehtävien vapaa toteuttaminen ilman, että esimies jatkuvasti valvoo työskentelyä kuvaa suomalaisten halua toimia itsenäisesti. Kuitenkin hän haluaa koko ajan tietää, miksi määrätyt asiat on tehtävä ja juuri käsketyllä tavalla. Tästä syystä käskyt tulee tarpeellisessa määrin perustella, jonka jälkeen alainen mielellään itse valitsee järkevimmän tehtävän suoritustavan. Tarjottua tai käskettyä suoritustapaa hän arvostelee, ellei se ole mieleinen.
[...]
Alaiset odottavat, että johtaja
- on hyvänä esikuvana alaisilleen
- asennoituu alaisiinsa myönteisesti ja ystävällisesti siitä huolimatta, että on vaativa
- pyrkii olemaan luonteensa mukaan avoin ja iloinen
- on kärsivällinen alaistensa tekemille virheille, koska voi olla niihin joskus osasyyllinen
- osaa suhtautua alaisiinsa yksilöinä, kannustaa ja rohkaista heitä
- osaa keventää painostavia tilanteita käyttämällä ketään loukkaamatonta huumoria ja kieltä
- kuuntelee alaistensa mitättömiltäkin tuntuvia huolia ja osaa pitää luottamuksellisina saamansa tiedot
- pitää velvollisuutenaan jatkuvasti kehittyä ihmistuntijana
- tietää, että kun hänellä on lujat ja luottamukselliset suhteet alaisiinsa hän voi luottaa heihin tiukoissa tilanteissa.
Katson asiaa yksisilmäisesti, mutta minusta em. lainaus on lähempänä Koskelan kuin Lammion johtamisotetta. Liike-elämän johtamisesta en tiedä mitään, mutta jossain määrin karsastan sotilasjohtamisen oppien - olivat ne sitten Koskelaa tai Lammiota, Sunzia tai Clausewitzia - siirtämistä siviilijohtamiseen.
Lähetä kommentti