Sunnuntaina riitti vielä hellettä.
Teidän osuutenne alkaa vasta kahden tunnin kuluttua ensimmäisten tullessa maaliin, joten voitte mennä siksi aikaa vaikka kahville, kertoi ryhmänjohtaja, jolle ilmoittauduttiin.
Puiden varjossa kallioiden kupeessä kelpasi loikoilla. Massojen lähdettyä taipaleelle katosivat bajamajajonot, ja aikaa jäi valmissalaatillekin.
Lopulta kertoi poliisimoottoripyörän vilkku kärkijuoksijan lähestyvän, ja vähitellen yksittäisten juoksijoiden tipottelu muuttui porteista valuviksi jonoiksi. Mainoslahjakassi, sponsorijuoma, leipäpaketti, salaatti ja jugurttipullo. Kiireen myötä nopeutui aikakin eikä muutaman tuhatta tuotetta ojentaessaan ehtinyt huomata kuumuutta. Ihanaa, kiitos, kuului janoisten tyypillisin vastaus, kultakin luonteensa mukaan. Meidän linjaltamme loppui jaettava ensin, ja se portti suljettiin samalla kun jonot ohjattiin seuraaville.
Roudaus, raivaus ja järjestely.
Samalla kun alueen aidat nostettiin nippuihin, ilmestyivät ihmislokit kärkkymään ylijääneitä mainostuotteita. Viimeiset taisi nostaa pakettiautoon Hurstien laupeudentyö.
Kotona kahvit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti