maanantai 19. toukokuuta 2014

Ja yhtäkkiä oli kesä

Verkkarit ja fleece: Ehdottomasti liikaa.

Aurinko teki kontrasteista jyrkät. Siniristit heilahtelivat saloissa laiskasti. Kaatuneiden muistoksi virallisesti, mutta minulle myös seuraavan sukupolven synttärien kunniaksi. Silloin oli huomattavasti koleampaa illan hämärtyessä yöksi Kätilöopiston hiljaisessa huoneessa. Ajatus myös joulukuussa 1939 Tolvajärvellä kohtalokkaan osuman saaneelle isoisän veljelle sekä isoäidin veljelle, jonka vetäytyvät aseveljet heinäkuussa 1944 Vuosalmella kantoivat mukanaan saatettavaksi kotipitäjän kirkkomaahan.

Bolliksen kohdalla toi lämmin tuuli sadettimen vesisumun kasvoille saakka. Kutosen kulmalla muistin väistää kulmapotkun antajia räpsiessäni ruutuja edarien pelistä. Ylhäällä Stadikan mäessä pysähtyi sunnuntaikävelijöitä katselemaan peliä. Lentokoneita jylisi yli yllättävänkin matalalla.

Päivänsankari sai päättää lounasmenun, joten pizzaa. Tilausta odotellessani kuului viereisen pöydän perheen hipstrahtava isä linjaavan, että vihreiden äänestäminen on käytännössä Kokoomuksen äänestämistä.

Suomen pelatessa TV:ssä kiekkoa olisi Väiskillä tilaa potkia, pääteltiin mutta väärin. Ryhmä jos toinenkin PPJ:läisiä treeneissä ja huvikseen pomputtelevat päälle. Pikkuneiti hioi kärrynpyöriä luonnonnurmella.


Ei kommentteja: