Kuusi ja osia, näytti kello lauantaiaamuna, ja seitsemän jälkeen vilisi jo katu auton keulan alle. Yksi jäähallille, toinen jalkapallokentälle. Aamun koleus, puffettiteltalta leijuva kahvin tuoksu. Alkuvihellys tasan yhdeksältä.
Iltapäivällä piipahdus kotona ja menestyjien palkitsemista ihailemaan. Tapanilan Erä oli valmistellut ja toteutti kauden parhaiden juhlistamisensa mallikelpoisesti. Taustavideot, hallitun lyhyet puheet, päähenkilöitä korostava valaistus, avustaja ojentamassa huolella järjestetyt kymmenet pokaalit oikeassa järjestyksessä oikealla hetkellä, lavalle saapuvien hienovarainen ohjaaminen oikeaan kohtaan ja lopuksi pysäyttäminen poseeraamaan kameroille kasvot valossa, kyynärsauvojen tukemana liikkuvan maalitykin palkitseminen huomaavaisesti lattiatasossa, jopa jääkiekon MM-ottelun yhdistäminen tilaisuuteen videotykin ja tarkoin ajoitetun väliajan avulla.
Vähään aikaan en ole nähnyt V:n isää poikansa haudan luona, ja äitienpäivän HS:n kuolinilmoitukset kertoivat, etten enää näkisikään. Vuodet katoavat johonkin. Muutenkin ilmassa tummia uutisia eri puolilta.
Kisahallissa sama jumppasaliin pinttyneen pistohien tuoksu kuin 1977, ja sama ja isompikin oli myös uusien sukupolvien liikunnan into. Rautojen kolina, pingispallojen naksuna, jalkojen töminä, koripallon pompe, cheerleaderien rytmikkäät kadenssit. Telinevoimistelualueella ohjasivat sporttiset nuorukaiset ja neitoset ryhmiään pikkiriikkisiä juoksentelijoita ja kuperkeikkaajia. Jääprinsessojen alkulämpö polttopallolla jatkui puolivolttien, kärrynpyörien ja muiden perustaitojen tapailuun.Aikaa lounaan kokkaamiseen ei jäänyt, joten välipalan voimalla itään turnausta päättämään. Unisena alkanut pelaaminen terästyi loppua kohden, ja palkintojenjaossa näytti kaikkia joukkueita hymyilyttävän. Aurinkokin oli jo ehtinyt esiin.
Turnaus ei olisi täydellinen ilman kisamakkaraa. Miksiköhän junnuturnauksissa on tarjolla useampaa sorttia syötävää kuin liigapeleissä?
Illalla kyllä väsytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti