Helteiden jatkuminen näkyi jalkapallokentän keskellä, jossa nurmi oli paahtunut keltaiseksi ja rapisevaksi.
Paita oli märkä jo tullessa, ilma tuntui kuumalta ja paksulta hengittää. Suuren pilven liukuminen auringon eteen ja hienoinen tuulenvire helpottivat sen verran, että jaksoimme potkiskella paarmojen pörinässä vielä tunnin.
Kun kosteaa kuumuutta ei jaksanut sietää enää hetkeäkään, oli aika rientää rantaan ja molskahtaa tunniksi Keiteleeseen. Senkin vesi jo niin lämmintä että pikemminkin siedettäväksi tasaavaa kuin virkistävää. Nenä juuri ja juuri pinnan yläpuolella. Vesimittarit, yllä kiitävät pääskyt, sininen sudenkorento. Järviveden tuoksu.
Illalla lettuja ja lasillinen omenalimonadia. Nostalgiapaketista puuttui vain kapuaminen aitanvinnille nukkumaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti