Itse en ole millään kriteerillä johtajatyyppiä, mutta kysymys johtamisen olemuksesta kiinnostaa.
Ammattisotilas James Mashirin bloggaus siitä, mitä varusmiesjohtaminen on ja mitä se ei ole, palautti mieleen vertauksen vanhemmuuteen.
Ainakin rauhan aikana arjen olennaiset asiat ovat pitkälti samat. Huolehdi, että joukkosi on oikeaan aikaan oikeassa paikassa tilanteenmukainen varustus päällä ravittuna, peseytyneenä ja mahdollisimman levänneenä. Ja muutenkin parhaasi mukaan joukon hyvinvoinnista ja pysymisestä kykenevänä suorittamaan kulloisetkin eteen tulevat toimet.
Kolmekymmentä vuotta sitten tuoreena kuraportaan varusmiesjohtajana näin asian yllättävän erilaisin painotuksin.
Pitäneeköhän muuten oikeasti paikkansa, että Amerikan merijalkaväessä ensimmäisinä menevät syömään virkaiässä nuorimmat ja viimeisinä isoimmat herrat?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti