Satunnaisotannalla kylän kirjaston proosahyllystä. Loppuun päästyä ei kaduttanut.
Sitä elämänvaihetta kun suurin osa ovista on sulkeutunut, vyö pitenee, hiusraja vetäytyy ja aletaan katsella taaksepäin. Veli peilinä ja kontrastina, lopulta vähemmän jyrkkänä kuin aluksi näytti.
Ehkei maailman omaperäisimpiä mutta silti hyviä tiivistyksiä vaikkapa johtajiksi hakeutujista, parisuhteen vaiheista ja luokkakuvasta, jossa vakavoitsee rivikaupalla pelkkää potentiaalia.
Kuriositeettina maininta veljen urheilu-urasta nuorena, sählyäkin, jopa nuorten maajoukkueessa.
Haikeahkon mieto jälkimaku.
Lisää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti