Twitter-virrassani puolet suomalaisista kiertää pitämässä innostavia koulutuksia ja toinen puoli istuu niissä.
Mitenköhän maa aikanaan jälleen rakennettiin ja sotakorvaukset maksettiin ilman kutsumusta, haltioitumista, mukavuusalueelta poistumista ja huikeaa siivilleen nousemista.
Ehkä ihmisiä silloin piiskasivat eteenpäin ministerin puhe radiossa ja rovastin saarna sunnuntaina. Tai jokin muu, mikä?
Motivaation määrä ei liene vakio mutta olemassaoleva motivaatio koostuu epäilemättä joistakin osuuksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
yllätyksellisyys ja entistä vaikeammin ennakoitavat muutokset ovat todellisuutta. toisaalta aikaisemmilla sukupolvilla on ollut samanlaisia epävarmuuden hetkiä. syyt ovat olleet kenties toisenlaisia.
takerrun tuohon mukavuusalue-sanaan. sanotaan, että jos haluat oppia uutta, mene sinne missä et ole vielä ollut. varmaan se on noin.
jokin tuossa mukavuusalue-puheessa kuitenkin häiritsee. ainakin oman irtiottoni asteen määrittelee henkilökohtainen riskimittarini. kun viisari värähtää yli turvallisen normirajan, pysähdyn.
ihmisen väitetään tulevan vahvemmaksi, kun hän vastustaa valmiita lokeroita ja astuu pois mukavuusalueeltaan. näillä kokemuksilla sanoisin että mukavuusalue on likipitäen ainoa mukava paikka elää.
meri
En yleensä ole sinänsä eri mieltä noista toistelluista viisauksista, mukavuusaluejutustakaan.
Ehkä se on se, että ensi kertaa oivallettuina ne tuntuvat mullistavilta mutta keski-iässä kaikki jo monesti kuulleena itsestäänselvyyksien hokemiselta.
Lähetä kommentti