Riisipuuron jälkeen lumisateessa Temppeliaukion kirkkoon. Aaton neljästä hartaudesta ensimmäinen on se perheiden. Tervetullut vaihtoehto: tasainen kiljahtelu, ränätys ja ympäriinsä vauhdilla teputtavien pienten jalkojen äänet kuuluvat asiaan.
Silti tällä kertaa tunne, että omat perilliset, sikäli kun jatkossa mukaan haluavat, alkavat olla jo valmiita aikuisten versioon. Itsekin voisin kaivata lastenkuvaelmien, eteen pianon säestyksellä laulamaan kirmaavien tenavien ja heitä rivissä ylpeinä kuvaavien vanhempien ja isovanhempien sijaan perinteisempää kattausta.
Kuten urkujen pauhua, hiljentymistä ja evankeliumin kuuntelemista. Ankara vanha rovasti ja unilukkari kuuluisivat myös perinnepakettiin mutta saattaisivat olla jo liioittelua.
Jospa ensi vuonna.
- - -
Kirjoittaja ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön mutta viihtyy kirkoissa ja pitää kirkonmenoja tutun ja turvallisen tuntuisina mielenkiintoisina elämyksinä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti