Säännöllisin välein on palattava Len Deightonin kirjojen rauhoittavaan maailmaan.
Shillinki kaasuun, tervehdys maitomiehelle, Lontoon harmaan alakuloinen sade.
Jossain Tshekkoslovakian maaseudulla eversti Stok riisuu nahkasaappaansa ja ojentaa jalat kohti takkatulen lämpöä.
Minä otan samaa kuin tekin, sanoi Stok. Hän ei ollut turhantarkka. Jotakin kuumaa syötäväksi, jotakin kylmää juotavaksi ja vuode - ja siinä lakanat, jos mahdollista - eikä hän valitellut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti