Ulkona se lapsuudesta tuttu vähitellen vaaleneva joulukuun aamupimeys.
Kaikki mihinkään uskontoon viittaava oli ohjelmistosta siivottu huolella. Yksien somisteiden valkoisia siipiä piti oikein katsoa tarkkaan, mutta kyyhkysiä nekin olivat eivätkä mitään enkeleitä.
Sunnuntaina peitti kadut hento valkoinen pitsi, maanantaina muuttui raesade jopa jonkinlaiseksi lumeksi.
Ahkeroin aamupäivän kiireellä jotain, joka piti saada eteenpäin, mutta ei sillä sitten niin kiire olisi ollutkaan. Olen tavoitettavissa taas 7. tammikuuta, sain materiaalit toimitettuani automaattivastauksen.
Iltapäivällä tuoksui Vuosaaren metroasemalla kahvipaahtimo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti