Martti Huhtamäen Lööppien takana ei sittenkään ollut toivomani ja odottamani backstage-kuvaus lehdenteon nyansseista.
Mutta isompi ärsy alkoi pohjustua sivulla 113 Huhtamäen palatessa Neuvostoliitosta 50 kilon vahvasti viinapitoisine tuliaiskuormineen. Rajan sillä puolen ylikuormamaksut sun muut byrokratiat väistettiin puolueen vieraan arvovallalla eikä Helsinki-Vantaallakaan sen vaikeampaa ollut.
Vielä oli yksi kuiva este ylitettävänä, suomalainen tulli. Puolet kuormastani oli viinejä ja pari perinnepulloa paikallisilta konjakkitiloilta. Tullin esimies Kalevi Alén, Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Korson Vedon puheenjohtaja, tuli esiin verhojen takaa."Tuossahan on varmasti suurin osa palkintoja, ja kun tiedän, ettet itse käytä noissa laatikoissa olevia mahdollisia alkoholeja, hyvää kesää."
Ja sitten vielä 300 sivua samaa teemaa. Huhtamäki, hänen hyvät ystävänsä julkkikset nejane ja näiden lapset sopivat ja hoitelevat asioita ja oikean henkilön puhelinsoitto oikeaan paikkaan järjestää tutulle parempaa terveydenhoitoa, sopivan työpaikan tai muuta kivaa. Vaikka kaikenlaiset oikeuskanslerit, poliisit, syyttäjät ja kokonaisuutta ymmärtämättömät pikkupoliitikot välillä asioihin sotkeutuvatkin.
Herrana on hyvä olla, tiivisti Mikko Pesälä.
Muutama tällainen kirja lisää, ja alan äänestää vasemmistoa.
Missä menee verkostoitumisen ja suomalaisen korruption raja?
Viimeksi taisin naputella samasta luettuani Lasse Lehtisen muistelmat.
tiistai 30. joulukuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti