Jens Lapidus: Siisti kosto (Stockholm Noir II). Kaikki olivat ainakin pirun kovia jätkiä, mutta. Samoin kuin Jon Nesböllä, musta öinen huumehöyryinen maailma ilman toivoa laillisesta menestyksestä on raskasta luettavaa. Ei myöskään edistä maahanmuuttoasiain neuvottelukunnan tavoitteita.
Voldemar Rumvolt: Nuoruuteni Siperiassa - jäätä ja piikkilankoja. Kuten jo nimestä arvaa, tällaista ei ehkä pitäisi lukea nyt kun itäisten serkkujemme maine muutenkin on koetuksella. Kovan kohtalon kokivat virolaiset veljemme venäläisten, sitten saksalaisten ja taas venäläisten mankelissa. Oma lukunsa sitten itäinen työkulttuuri, jonka kirjoittaja leirillä Siperiassa koki. Kyllähän junaradan voi kiskottaa tampatun lumen päälle kasattuun sorapenkkaan. Keväällä radan kadottua mutaan ei kukaan kuitenkaan enää muista, mikä prikaati urakasta oli vastuussa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti