Olen perinteisesti myöhäinen omaksuja, joten totta kai katsoin Sillankin vasta kun kaikki muut jo. Mutta ei ihme, että kaikki kehuneet. Sellaista jälkeä käsikirjoittajilta, että kaksi kautta muutamassa vuorokaudessa yöunienkin kustannuksella. Pakko vilkaista vielä vähän seuraavaa jaksoa ja seuraavaa ja...
Pakanamaan kartta palasi tietysti mieleen ja Edge of darkness myös. Ja Raid, jossa siinäkin maailma tuolla ulkona oli kylmä, väreiltään niukasti saturoitunut ja köyhille kova mutta sisällä kauniissa taloissa rikkailla kivaa. Kunnes ulkomaailma hiipi sisään.
Päähenkilöt. Saga, joka ilman periruotsalaista nuuskan naamaansa tunkemista olisi aluksi ollut meille skandinaavisen naistyypin ihailijoille ihan että voi että. Mutta sitten sosiaalisen olemuksensa vuoksi etääntynyt. Kunnes taas toisen kauden loppua kohden alkanut tuntua haavoittuvalta ja inhimilliseltä. Ja tanskalainen kollega, robottinaisen komplementtina erittäin ihminen niin hyvässä kuin pahassakin.
Pitää joskus katsoa ajan kanssa uudelleen, nyt hulahti hiukan ahmimalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
hassu juttu, minäkin katsoin muutama päivä sitten sillan molemmat kaudet toiseen kertaan. kimurantit ja koukuttavat tapahtumat olin joiltakin osin ehtinyt jo unohtaa. tällä kerralla tarkkailin erityisesti sitä, antavatko kollegat sagalle sanallisen diagnoosin. eivät antaneet, mikä nosti pinnoja.
toinen netflix-sarja, joka on ainakin sillan veroinen, on nimeltään killing. se herätti minussa ensimmäisellä katselulla epämiellyttäviä tunteita. mutta kliseistä tai ei, epämiellyttävyydestä oppii aina jotain. itsestään, ja ehkä myös ymmärtämään hitusen paremmin niitä, joita on vaikea ymmärtää. voi olla että on liian mahtipontista sanoa, että jos ihmiset katsoisivat näitä sarjoja enemmän, niin ne ymmärtäisivät toisiaan vähän paremmin. minulle ainakin tuli sellainen olo, että ymmärrän, edes vähän.
meri
Varsin nopeasti päädyin etsimään verkosta lisätietoa ja törmäsin myös kertomaan, että Sagalle tietoisesti ei tarjottu diagnoosia. Hyvä niin, koska samoja oireita potevat ja sellaisten läheiset näyttävät kuvauksen oikeaoppisuudesta nytkin mitelleen.
Jotkut asiat toki ihmetyttivät. Kuten miten helposti ja nopeasti SWAT-tiimi aina löytyi mukaan ja miten kuviosta puuttui kokonaan se byrokraattinen / väärässä oleva / isoja herroja suojeleva Korkea Esimies. Mutta elokuvallisella virtaviivaisuudella on hintansa.
Tutkittava, kunhan laajakaistan ääreen taas päädyn, onko Killing katsottavaa materiaalia.
Lähetä kommentti