Ihmisiä tietotekniikan syövereissä

Semmoinen, että mies kävelisi paikalliselle terveysasemalle mukanaan pieni vaiva, jota voisi vaikkapa näyttää päivystävälle terveydenhoitajalle.

Miehen jonotusnumeron aikanaan pingahdettua aulan valotaululle mies istuisi vastaanoton tiskin ääreen ja täti koneensa ääressä kertoisi, että talon terveydenhoitajille löytyy ihan varausaikojakin ja tuossa olisi viiden minuutin päähän semmoinen, huone 22 käytävän päässä, nimellä kutsutaan.

Ja mies istuisi käytävän tuolilla selailemassa aikansa kuluksi puhelimestaan Twitteriä ja kello tulisi viiden minuutin päähän ja vartin ja puolenkin tunnin  samalla kun huoneeseen 22 huudeltaisiin toisia nimiä, jotka aikanaan poistuisivat sieltä sulkien oven perässään.

Aikataulut ovat usein myöhässä, ja niinpä mies alkaisi kummastella vasta kun ovi olisi pitkään hiljaa ja lopulta sieltä ampaisisi henkilökuntaan kuuluvan oloinen harppoen tiehensä sellaisella askeleella, jolla usein lähdetään ruokatunnille.

Suomalaisena mies tietenkin tiedostaisi riskin, joka aiheutuisi lähdöstä käytävän toiseen päähän vastaanottotiskille kysymään asiaa. Oma nimi saattaisi kaikua sillä aikaa ja vuoro mennä ohi.

Vajaan tunnin kohdalla mies kuitenkin ottaisi riskin ja lähtisi asiaa selvittämään, ja hänelle kerrottaisiin, että nyt on kuulkaas käynyt sillä tavalla että se teidän aikanne viiden minuutin päähän onkin tullut kirjattua lokakuun viidennelletoista ja pahoittelemme kovasti.

Ja mies aloittaisi prosessin alusta, nyt päivystävän terveydenhoitajan jonosta.

Odotellessaan hän ehkä ajattelisi kolpakollista olutta U Kalichassa.