Kun kävelin Olympiastadionin torninviertä ylös, hyrisi ohi takseja. Muita osallistujia tuoden, arvelin.
Kustantajan sihteeri ojensi tulijoille ovella kirjaa kouraan, tarjoilija liikkui joukossa kantaen prikallista valkoviinilaseja.
Kiekkoväki moikkaili ja vaihtoi kuulumisia.
- Eikös viimeksi nähty Porin Jazzissa...
- Vieläkös se oon elossa kun ei mitään ole kuulunut...
- Hirmuista kiirettä tässä vain pitänyt...
Lohduttavasti lukuisia minua vanhempia herrasmiehiä. Nuoria hipsteritoimittajia lippiksineen ja partoineen. Pakollinen Lehtikuvan kaveri kaksine näkyvästi tarrattuine kameroineen.
Vanhaa IFK- fania lämmitti istua samassa tilassa niin monen joukkuetta päävalmentaneen kanssa.
Juhlakalu itse puhui ihan oikeasti mielenkiintoisia ja sai minut kumartumaan eteenpäin kuullakseni paremmin. Asiantuntijat kyselivät enimmäkseen juoruhenkisiä asioita, joita vastaaja sopivasti kierteli. Kuitenkin huomattavasti laadukkaampaa sananvaihtoa kuin oman lajini tilaisuuksissa on kuultu.
Mestari Heikura -vainaa kertoi jossain haastattelussa asettuvansa vastaavissa tilaisuuksissa valon suunnan kannalta sopivaan paikkaan ja alkavansa odottaa ilmeitä ja eleitä. Matkin mieluusti samaa eleetöntä tapaa. Pari ihan mukavaa ruutua tarttui.
Lopuksi jonoon hakemaan omistuskirjoitusta juhlakalun aatokset muistiin merkinneeltä kirjailijalta. Se ripaus molemminpuolista hysteeristä hermostuneisuutta kun kohtaa ensi kertaa naamakkain henkilön, jonka kanssa on keskustellut verkossa kymmenen vuotta.
Ennen lähtöä kulmapöydältä kuppi kahvia ja bagel. Kokeneemmat kävijät tunnustelivat, olivatko viinipullot vielä viileitä.
Luin kirjan ennen nukkumaanmenoa. Ei mestariteos, mutta sai ajatuksen liikkeelle. Epäilen, että se on tarkoituskin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti