Ensi kertaa kirjamessuilla, kiitos kustantajan ystävällisesti lähettämien lippujen.
Valtava hallillinen kirjoja, paljon on vielä mielenkiintoista lukematta. Jos olisin varakas ja hyllyssäni tilaa, jälki voisi jälki olla hurjaa. Nyt olin surkea messuvieras eli kulutin tiloissa vain kaksi euroa, jolla sai Len Deightonin XPD:n. Le Carrén Mies kylmästä tai Viestimiehen käsikirja olisivat myös kelvanneet, mutta kumpaakaan ei osunut silmiin.
Näköjään kultturimiehen olemukseen kuuluu ehdottomasti pikkutakki ja paksusankaiset silmälasit. Hiuksia joko vähän tai sitten runsaat ja villit. Naisilla moninaisempaa. Joka tapauksessa sellaistakin klienteeliä, jota ei normaaliympäristössäni eli urheiluhalleilla näe.
Liikaa tungosta kumminkin, ja ylhäällä ruoka- ja viinimessuilla vielä enemmän. Siellä riitti kymmenen minuuttia. Parmesanjuusto tuoksui kyllä hyvältä.
Ulkona paistoi aurinko, ja puiden viimeiset lehdet hohtivat kirkkaankeltaisina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
the spy who came in from the cold oli nyt ihan pakko katsoa tallenteelta. tykkäsin siitä tavasta, jolla burton vakavoituu berliinin muurilla. ja tietysti hänen yksinäisitä kävelyistään lontoossa. ylipäätään koko elokuva sykähdytti nyt entistä voimallisemmin. sykähdyttävän tyhjentävä ja älyllinen viritys.
meri
Tajusin samalla, etten ole tainnut nähdä elokuvaa kertaakaan. Aiheen ja tyylilajista kuulemani perusteella pidän todennäköisenä, että tykkäisin. Lienee vain jäätävä odottamaan sen ilmestymistä Netflixiin. Mutta pidättämättä henkeä.
Lähetä kommentti