Kaupungilla viettivät vappua

Yllättävän paljon autoja kaduilla. Pasilassa vouvotti vastaan ambulanssi Itä-Uudenmaan tunnuskirjaimin.

Lahdentiellä alkoi ensin ripotella, sitten sataa kunnolla. Ohittavat autot vetivät perässään harmaata sumu- ja pisaraverhoa, vasemmalla kiiti matkoihinsa Allegro-juna.

Perillä kunnon tenavahulina, joka aikanaan laantui aikuisten sukulaisten astuessa vuoroon. Pätkis-kakku oli asiallisen imelää ja kahvia riittämiin. Konttausikäinen hurmuri oli totta kai viedä huomion päivänsankarilta, mutta koko veljessarja sai osansa.

Itse tietenkin nukahdin lattialle.

Kotimatkalla mitä lämpöisimmän värinen ilta-aurinko.

Seuraavaa putkeen

Yle Areenasta ensimmäiset kaksi jaksoa tanskalaissarjaa Petos.

Niin Sillan / Bron näköinen, ettei voi olla vertaamatta. Huomattavasti vähemmän verisenäkin jotenkin vieläkin synkempi.

Vai tuntuuko vain?

Koputus ja kirskunta

Remontista syntyy väistämättä ääniä, ja yläkerran naapuri on toki tyylikkäästi pahoitellutkin haittaa ilmoitustaululla.

Mutta arkiaamuna puoli kolmelta lienee kolkutusvuorossa itse Stahanov.

Työmiehen maanantai

Mitä vastasi sosiaalisen median hallinnastaan palkittu ja ylistetty Helsingin kaupungin rakennusvirasto kun kaupunkilainen ihmetteli Twitterissä asukaspysäköinnin jatkuvaa kallistumista?

Elämä on.

En voinut olla kommentoimatta sivusta, että meillä on näköjään paitsi palveleva, myös, anteeksi murteeni, vittuileva virasto.

Ja että oletan sosiaaliviraston tarjoavan samaa vitsiä sellaiselle, joka harmittelee vaikkapa päivähoitomaksuja.

Hiukan ihmettelen.

Illalla Yle Areenasta parempaa. Caligarista Hitleriin, dokumentti sotien välisen ajan saksalaisesta elokuvahistoriasta.

Navan maastossa

Vaikka tiedämme, että kaikenlaisia persoonallisuusluokituksia ei pidä ottaa kovin tosissaan, tämä tuntuu jotenkin osuvalta:

You know you're an INTP when...

you find yourself switching sides in an argument when too many people agree with you.

Mutta ehkä kaikilla on usein sellainen tunne.

Bewildered awe

Usein täytyy melkein ihailla ihmisiä, jotka ovat aivan varmoja siitä, miten asiat ovat tai miten niiden pitäisi olla.

Olen ollut havaitsevinani, että ilmiötä esiintyy etenkin parinkymmenen ikävuoden korvilla, jonkin opinalan opintojen päästyä hyvään vauhtiin sekä tietynlaisilla luonteilla.

Kuinka varma olinkaan, lauloi aikanaan Leskinen.

Päivän sana: Rynnäkköhobitti

Viisi kuukautta kestänyt vinossa ja kumarassa kulkeminen on poikinut perheeltä loivasti vinon hobitti-nimityksen.

(Tosin pitkäaikainen pälyilevä liikkuminen kumarassa ja maan tasossa sisätilojen synkässä hämärässä toisi mieleen pikemminkin Klonkun.)

Joka tapauksessa: räjähtävän vauhdikas kumaraklenkkaamiseni eteiseen kuittaamaan ovisummerin rääkäisyä oikeuttaa mielestäni ylennykseen ja rynnäkköhobitin titteliin.

Saksaksi vieläkin komeammin Sturmhobbit.

Kauden loppu ja alku

Mäkelänrinteen lukion auditorio täyttyi taas kauloissa roikkuvien mitalinippujen kilinästä kun HTK:n luistelijat kokoontuivat jokakeväisiin päättäjäisiinsä. Vaikka oli se kääntötuolien paukekin kova.

Ensin käytiin läpi yksärien kauden kohokohdat, sitten muokkajoukkueiden, joiden kauden parhaat ja zempparit ja lopuksi koko rivit pokkasivat palkintonsa ohjelmien pyöriessä samaan aikaan seinällä. Kauniita sanoja, liikutuksen kyyneliäkin.

Kukkia. Paljon kukkia.

Kokoelmavideo kilpajoukkueen kauden näyttävimmistä kaatumisista kikatutti etenkin pienimpiä ja muistutti, ettei kaiken aina kuulukaan käydä niin kuin Strömsössä.

Tarkoitus on tulla parhaaksi mahdolliseksi itsekseen, tiivisti yksärien koutsi osuvasti, mistä viime kädessä on kysymys.

Matka jatkui eiliseen kohteeseen Pirkkolan tekonurmelle, jossa ehti vielä ihmetellä ottelun viimeiset 35 minuuttia. Yritin onnistumatta lukea joukkueiden kehonkielestä, mikä on tilanne. Kummallakaan ei näyttänyt olevan kiire maalintekoon, mikä sittemmin paljastui sinivalkoisen kotijoukkueen maltillisuudeksi, koska vieraat olivat siinä vaiheessa johtaneet.

Isäntien illan kolme osumaa syntyivät ottelun loppupuolella eli saapumisaika oli ollut onnistunut.

Maailman vapain lehdistö

Suomi edelleen ykkönen lehdistönvapaudessa, on Toimittajat ilman rajoja -järjestö ylistänyt.

Voisiko suomalaisen median kiltteys olla osasyy? Vallanpitäjilläkään tuskin on kummoisia paineita tukkia suita, jotka eivät kysele kovin hankalia.

Merkkaus

Yksi kyykkypaussi riitti klenkkaamiseen Pirkkolan jäähallin päädyn kääntöpaikalta tekonurmen laidalle.

Huhtikuisen kolea tuuli, yli jylisevät lentokoneet, päädystä huutelevat pelaajien tutut teinit. Jutut ainakin ovat yhtä tyhmiä kuin 70-luvulla, nuotti vain eksoottisemmin murtava.

Odotetun tasainen sarja-avaus: tappioasemassa kiitävä aika, jonka vauhdin peräperää syntyneet tasoitus ja johtomaali hidastivat mateluksi. Vastustajan toisen onnistumisen jälkeiset loppuminuutit kun pallo pomppi vaarallisesti vuoroon kummassakin päässä. Loppuvihellys, luultavasti molempien joukkueiden tunnoissa vapauttava.

Kotona kupillinen kuumaa sitruunaista kanakeittoa.

Iltapäiväkahvi mestaruusteemalla

Etänä

Olihan siinä jotain syvää ironiaa, että kun 30 vuoden salibandyintoiluni jälkeen viimein pelattiin Superfinaali 10 000 katsojan edessä, kykenin seuraamaan tapahtumaa vain kotona ruudusta.

Mutta komealta näytti niinkin.

Ja selkeämmältä kuin Fellinin 8 1/2, jota olen nauttinut pala palalta Yle Areenasta.

Itse asiassa näistä kahdesta ilmeiden, tunteiden ja jännitteiden kaleidoskoopista voisi etsiä yhteisiä piirteitä.

Taidetta ja viihdettä kumpikin.

Modernismia yön pimeydessä

Yle Areenasta löytyy yllättäviä yhdistelmiä oppia ja viihdyttävyyttä kuten sarja Ranskan modernismin kiehtova historia.  Erikoinen yhdistelmä vanhoja valokuvia, filmejä ja outoja animaatioita.

Picasso, Apollinaire, Dali, Man Ray ja monia itselleni vähemmän tuttuja nimiä.

Itse toivoisin hiukan vähemmän asiaa taiteilijoista ja hiukan enemmän heidän teoksistaan, mutta hyvä näinkin. Melkoista jälkeä ovat monet heistä saaneet aikaan.

Hitler on täällä taas

Kunnon kirja tai elokuva uskaltaa tarvittaessa irrota realismista. Kuten alkamalla tilanteesta, jossa Adolf Hitler herää täydessä univormussaan keskeltä nyky-Berliiniä entisen Reichskanzleinsa paikalta.

Er ist wieder da (Netflixistä)

Ja sitten alkaa tapahtua kun TV-ohjelmiin ja kaikkialle kutsuttavaa miestä pidetään loistavana imitaattorina ja koomikkona väen alkaessa samalla hohotuksen lomassa miettiä, että ukon jutuissahan on ihan pointtinsa.

Oudon kiehtova komedian ja kauhun yhdistelmä.

Loppu, jossa Hitler myhäilee, että tästähän on työstettävissä jotain, ja perään leikataan pätkiä maahanmuuttovastaisista mielenosoituksista, oli tosin jo tarpeetonta alleviivausta. Eiköhän katsoja ollut jo tajunnut pointin.

Tuttu päivämäärä

Tänään tulee näköjään 75 vuotta synnyttäjäni syntymästä.

Silloin Suomessa elettiin välirauhan epävarmaa aikaa, toisaalla Euroopassa saksalaiset pommittivat sinä yönä Coventrya ja etenivät Balkanilla.

Kuopiossa jossain tuli maailmaan ihminen muutamaksi vuosikymmeneksi. Omalta kannaltani tapahtuma oli tietenkin suorastaan perustavaa laatua olevalla tavalla merkittävä.

Paljonko ihminen tarvitsee?

Rahamiesten verosuunnittelua paheksuttaessa muistaa joku aina muistuttaa, että hakeehan se Pekkakin viinaa Virosta.

Periaatteessa sama, mutta onko kuitenkaan?

Jos rahamies tienaa verosuunnittelulla miljoonan sijasta kaksi, mutta hakemalla perjantaikaljat laivalta Pekka pystyy ostamaan pelkän sikanautajauhelihan sijasta kerran viikossa myös porsaankyljyksiä?

Palataan peruskysymyksiin.

Paljonko ihminen tarvitsee?

Panama puhuttaa

Klikkasin rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion tweetin suosikiksi.

Kiinnostavaa, että nykyään kiinnijäämisriski koskee ilmituloa, ei juridisia seurauksia. Kertoo siitä, että maine on tärkeä, maine on rahaa.

— Kimmo Nuotio (@KimmoNuotio) April 4, 2016

 Pykälät verorikoksista ovat kova ydin, mutta niiden ohikin riittää mielenkiintoista mietittävää.

Vaikka yritys tai rahamies pyrkisi pitämään kiinni varoistaan sinänsä täysin laillisella verosuunnittelulla ja veron minimoinnilla, moraalinen ulottuvuus jää. Kuinka paljon se tai hän haluaa osallistua yhteiseen asiaan?

Luulen, että suuri läpinäkyvyys on hyvä asia.

Yritys tai henkilö voi reilusti ilmoittaa, ettei isommin nappaa maksella veroja tähän maahan. Sen jälkeen sen potentiaalinen asiakas voi miettiä, suosiiko sitten mieluummin kilpailijaa, jolla nappaa. Jos sellainen löytyy.

Puhutaan yhteiskuntavastuusta ja imagosta.

Maanantain lainaus on kalibroiva

Joku ihminen ilmoittaa olevansa asiantuntija, mikä on mahdotonta, ja kertoo että jokainen voisi hyvin heittää menemään melkein kaikki tavaransa, koska ne ovat tarpeettomia.

Logiikka on virheetön. Itse kukin voisi myös hirttäytyä. Sopivasta näkökulmasta ja etäältä olemme kaikki tarpeettomia.

Kukaties tarkoitus on hyvä.

- Kemppinen

Puolituntinen krematorion edessä

Varikkotiimin vuosien mittaan hioutunut yhteispeli sujuu yhä nopeammin.

Renkaat pinoon asvaltille, pölykapselit irti, pultit löysälle, tunkkaus, rengas irti ja uusi tilalle, alkukiristys, sama toiseen, sama kolmanteen, sama neljänteen, toinen kiristyskierros, renkaat takapaksiin, vielä yksi kiristyskierros, pölysuojat paikoilleen, työkalut ja pultit talteen, sitten huoltsikalle tarkistamaan paineet.

Esikoinen on onneksi jo miehen kokoinen ja vahvuinen, joten pystyy paikkaamaan vajaakuntoisen faijan suorituksen.

Kotona vielä kuraiset kamppeet pesukoneeseen.

Katsomo C5

Keskikatsomossa jopa yllättävän täyttä, mutta sivummalle C5:een sopi vielä.

MM-kisoihin Budapestiin lähtevä Rockettes esitti lyhyt- ja vapaaohjelmansa. Pakko myöntää, että pidän avaruusmatkasta enemmän kuin keskitysleiristä.

Maailmanmestaruuden samaisessa kaupungissa 2008 luistellut alumniosasto evästi nykyiset matkaan ja kokeili toki kuvioita itsekin kun luistimet jalassa olivat.

Näkyivät osaavan edelleen.

Azizille tuli lähtö

Yle kertaa Areenassaan Kummeleita mutta ilman Aziz the Combat Fighteria. Sikäli outoa, että yhtenä parhaista keinoista vastustaa terroristeja on mainittu heidän tekemisensä naurunalaisiksi.

Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta herättää lievää huolestumista. Mitä kaikkea muuta meiltä halutaan varmuuden vuoksi jäävän näkemättä ja millaisin perustein?

Mille saa nauraa, ja miten kriteerit eri maailmanaikoina muuttuvat? Muistaakseni esimerkiksi Monty Python uskalsi pilkata aika monenlaista. Mitäköhän heiltä nykyään leikattaisiin piiloon?