Yle Areenasta löytyy yllättäviä yhdistelmiä oppia ja viihdyttävyyttä kuten sarja Ranskan modernismin kiehtova historia. Erikoinen yhdistelmä vanhoja valokuvia, filmejä ja outoja animaatioita.
Picasso, Apollinaire, Dali, Man Ray ja monia itselleni vähemmän tuttuja nimiä.
Itse toivoisin hiukan vähemmän asiaa taiteilijoista ja hiukan enemmän heidän teoksistaan, mutta hyvä näinkin. Melkoista jälkeä ovat monet heistä saaneet aikaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mika
hieno sarja, edottomasti. minkälainen muuten mahtaisi olla suomalaisen modernismin historia? 50-lukuhan oli vahva murrosvaihe, jolloin puhdas abstrakti taide, konstruktivismi ja konkretismi vakiinnuttivat asemansa meilläkin. no joo, toki modernismi oli ollut avainsana jo paljon aiemminkin.
nyt äkkiseltään tulee mieleen tapani raittilan murretuin sävyin maalatut sisäistyneen realistiset muotokuvat ja aimo kanervan karut muotokuvat åke mattaksesta. ja tietysti rafael wardin valossa hehkuvat, voimakasväriset, abstrahoituneet aiheet.
meri
Itsehän olen taiteen suhteen perin tietämätön kun aiheesta koulussa (luullakseni) opetettu valui hanhen selästä tylsinä juttuina. Ja aikuisena on vasta pikkuhiljaa havahtunut huomaamaan, että täällähän on kaikenlaista mielenkiintoista.
Peter von Baghin Sininen laulu oli itselleni sopivan kansanomainen esitys kotimaisista pääpiirteistä, vaikka joku sitä vähättelikin verrattuna siihen, mitä vaikkapa BBC vastaavista aiheista saa aikaan.
Sininen laulu kirjan muodossa on tuossa käden ulottuvilla.
Lähetä kommentti