Aamun ansiokas urheiluteksti, jonka pääpointista on tietenkin helppo olla samaa mieltä. Oman motivaation herättäminen ja vaaliminen on piiskaamista ja kuormittamistakin tärkeämpää.
Sivuhuomiona kuitenkin pisti silmiin tämä perinteinen
Vai onko niin, että pelaajan on oltava parhaimmillaan tässä ja nyt pelattavissa junioripeleissä eikä tulevaisuudessa huippu-urheiluvaiheessa?!
Eli oletan jutun yhtenä tausta-ajatuksena olevan, että junioriurheilu saa viime kädessä arvonsa vasta, kun se kasvattaa aikuisen menestyjän.
Tässä saattaa olla ristiriitaa siksi, että urheilevista juuri kukaan ei kuitenkaan aikuisena päädy huippu-urheilijaksi. Samoin kuin on tapana vähätellä juniorisaavutuksia ja muistuttaa, että tavoite on oikeasti kuitenkin siellä aikuisten sarjoissa. Vaikka käytännössä kaikilla ne juniorimenestykset jäävät lopulta urheilu-uran suurimmiksi.
Vai onko ristiriitaa sittenkään? Jospa toimenpiteet optimaaliseen nuorena liikkumiseen ovat joka tapauksessa samat?
torstai 19. tammikuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti