Joukkueita tuli ja meni, oman seuran sellaisten kohdalla kamera koholle.
Hämmentävää kun oman kiinnostuksen kohteet kohtaavat. Hallin käytävillä kuvia sen 50 vuodesta, ja yhdessä mustavalkoisessa istuivat lehtereillä Michael Caine ja Francoise Dorleac. Len Deightonin Billion dollar brainin kuvauksissa, kuvateksti kertoi.
Ratkaiseva portti hallin takana kiinni, joten Bollikselle poikain peliä katsomaan oli kierrettävä koko kompleksi Urheilukadun kautta. Kentänlaidalla hiipi kylmä ytimiin, pelimiehet näyttivät tarkenevan vaikka ilman pipoa.
Vielä palkintojenjaon ikuistaminen hallin puolella, sitten kotiin tauolle. Pellillinen lämpimiä voileipiä ravitsi kaksi miestä, päälle kahvit.
Kun palelleena ja nälkäisenä pääsee sisään lämpimään ja syö vatsansa täyteen, ramaisee enemmän kuin ikinä. Mutta syrjälleen ei ehtinyt kuin 20 minuutiksi, sitten kutsui pakkanen taas hallille halki Töölön.
Perillä kahdeksan minuuttia ennen omien suosikkien aloitusta. Sarja toisensa jälkeen nuorimmista aikuisiin. Kun joku takana katsomossa toteaa ohjelman onnistuneen hyvin, äänen lämpötila kertoo, onko puhuja kyseisen vaiko kilpailevan joukkueen kannattaja.
Tyttökoulu paloi monta kertaa, ja sen omimman seuran jääprinsessojen pitkä päivä huipentui mitalisateeseen.
Ulkona oli pimentynyt ja pakastunut entisestään. Onneksi kakkonen kolisi Kelan pysäkille pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti