Asioiden kiertoradat hipaisevat toisiaan

Viime aikoina on erinäisissä yhteyksissä mietityttänyt, että yksi ihmisten tai ihmisjoukkojen ajattelutapoja määrittävä tekijä saattaisi olla usko ihmisen muuttumisen mahdollisuuteen. Onko ihminen (tai ihmislaji) muokattavissa nykyistä paremmaksi, oli tavoiteltu tulos sitten neuvostoihminen tai ekologinen tasa-arvoihminen tai minkä milloinkin ihanteiden mukainen.

Siksi tämä kappale kovasti otsikoihin noussutta Jordan Petersonia käsitttelevässä kirjoituksessa tuntui loistavan kaltaiseni konservatiivin silmissä muuta tekstiä kirkkaampana:

Conservatives of this stripe mistrust radical movements that are ready to rip apart a cultural fabric that took generations to weave in pursuit of some idealistic vision of social justice. They believe that there is such a thing as ‘human nature,’ and that it’s highly fallible, and inevitably bedeviled by problems such as envy, corruption, and greed. Consequently, such conservatives have no faith in leftist visions of a transformational ‘revolution’ that will definitively destroy oppression and establish a truly just society. Instead, they see them as dangerously naïve, and likely to produce violent anarchy and/or repressive authoritarianism. While acknowledging the realities of social injustice, they believe that political reforms need to be cautiously incremental—in a word, conservative.