Tarinat toki melko yksioikoisia, mutta muu anti sitäkin parempaa. Autot, talot, vilahtavat katunäkymät. Huonekalut, tekstiilit, vaatteet. Nostalgian häivähdyksiä.
Vanhempina näyttelijättärinä mielletyt nimet nuorina ja nätteinä.
Asiat, jotka arvatenkin tekoaikaan tuntuneet rohkeilta ja kapinallisilta.
Tupakointi ollut joskus vielä coolia, ja maailma tuntuu muuttuneen sen verran, että myös suhtautuminen viinanjuontiin suomalaisessa kerrontaperinteessä alkaa pistää silmään. Siitä joskus erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti