Jääkiekkomaajoukkueen MM-kisat päättyivät ennen aikojaan pettymykseen, ja sosiaalisen median virroissani näkyi enemmän vahingoniloa kuin asianmukaista maansurua.
Luultavasti virittämäni virrat ovat vinot, mutta jostain ne ehkä kertovat.
Itsehän olin suunnilleen 1975 - 1993 Suomen fanaattisimpia jääkiekkointoilijoita, vaikka sittemmin olenkin lajista koko lailla vieraantunut.
Jossain kohdin lähihistoriaa Leijonat muuttuivat aidolta tuntuneesta asiasta kliseeksi, jonka tuputtaminen joka tuutista aiheutti vastareaktion. Median vyöryttämä tunne, että MM-kisojen alkaessa jokaisen suomalaisen kuuluu kenottaa sohvalla Suomi-paita päällä Leijonien virallinen kisamakkara toisessa ja Leijonien virallinen olutmerkki toisessa kädessä ja innostua tai kiroilla sen mukaan, miten käy. Ja toivoa Ruotsille tappioita päästäkseen lällättelemään.
Ehkäpä vinoilun täyttäessä horisonttini on vastareaktion vastareaktion vuoro.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti