Älykäs villi rubiini

Anti-intellektuaalisuus ei ole pragmaattisuutta vaan statusviestintää, karkea mutta tehokas puolustuskeino tilanteessa, jossa uteliaisuus on uhka, kirjoittaa Aika ja minä.

Pikaistuksissani mielsin sen ensin muodossa "Intellektuaalisuus on...", ja ihan uskottavalta tuntui niinkin.

Ekumeeninen jenkka

Puolueemme linjassa ei ollut mitään vikaa, mutta kampanjointi epäonnistui eikä ylivertainen viestimme mennyt perille. Meitä paremmin menestyneiden tulos perustui mediapeliin ja siihen, että tyhmää kansaa onnistuttiin jymäyttämään.

Koville ottaa. Niin aina.

Mutta ei syytä huoleen, sillä pohjimmiltaan kaikki suomalaiset puolueet ovat sosiaalidemokraatteja ja ajavat suunnilleen samoja asioita.

Kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.
- - - - -
Täytyy olla rankkaa pistää itsensä peliin ja pelleksi ja jäädä sitten rannalle.

Mutta älkää antako periksi, te kaikki jotka halusitte oikeasti parantaa tätä maailmaa, millä tavalla sen sitten ymmärsittekään. Yhteisten asioiden hoitaminen on arvokas asia.

Märkyyden minimoimiseksi

Spåra tuli saman tien, Sokoksen pysäkiltä pääsi suoraan tunneliin ja seiskakakkosta saattoi odottaa katon alla. Silti sadetakki ehti valua vettä housut märiksi.

Kuulokkeista Kemppisen podcastia kaanoneista. Kaisaniemessä komea näkymä sateen läpi mäkeä Kallion kirkolle, mutta epäröin liian kauan ehtiäkseni pitkän putken repusta. Ja pleksi ja tuulilasi välissä, joka tapauksessa. Kiihdytyspätkä kehä ykkösellä, huoltsikoiden valot, Puksun asema. Teini sai liian vähän vaihtorahaa, kuski pyysi anteeksi. Portaissa kumisaappaat ja vihreät reisitaskuhousut.

Kamerakulmassa tällä kertaa neljä putkea ja individualisti monopodeineen vastapuolella. Joko tänään ei oikein tarttunut tai sitten oma vaatimustaso on nousussa. Kahvion ruudussa pelattiin jalkapalloa, Inter kuulemma voitti. Onneksi ei tullut lähettyä Finskille.

Paluumatkalla radiolle, skannaten, surffaten musiikkia ja vaaleja. Hakiksessa vaihto kolmoseen, B tuli ensin. Sade valui vielä, mutta tuuli oli laantunut.

Kaikki puolueet kuulemma vähintään torjuntavoittivat, joten selvästi hienot vaalit.

Leima lappuun

Lauantaina tuuli jo heräili. Tikkurilan Urheilutalon editse pärisi nopeasti ihmetellen ainakin toistasataa kaksipyöräistä. Risteyksissä haisi moottorisahalle.

Asemalle lipui Kemijärven juna, se kai, johon autovaunuja aina alkuillasta järjestellään. Ikkunoiden takana istuttiin iltaa ravintolavaunussa, lueskeltiin makuuvaunun sängynlaidalla. Kodikkaan näköistä. Pohjoisesta kirkas valo, joka tarkentui kolmeksi valonheittimeksi. H-juna Helsinkiin klo 19.58.

Tänään Sauwetter riuhtoi vaalipäivän lippuja saloista ja sadetakin huppua päästä. Pitelin reunasta kiinni. Hupun.

Äänestyspaikalla hämärää ja hiljaista. Yritin olla valuttamatta hihalta pisaroita kirjoitustasolle. Tarkistin numeron vielä kerran listasta.

Kaupan kautta kotiin.

TV:ssä perjantaina

A-Zoomissa Finnjetin vaiheita suuruuden päivistä intialaiselle rannalle. Oliko se 1977, kun sotkettiin fillareilla Skattan kaijalle ihmettä katsomaan. Ja eikös Finnjet ollut Estonia-yönäkin joukon jatkona kopterikanttaan selvittämässä. Kyydissä en ollut koskaan.

Bluessusi Howlin' Wolf. Puuvillapellot, Robert Johnson, Charlie Patton, soundi, JJ Cale, J Karjalainen. Ihan toinen maailma, mutta samalla ikään kuin niin tuttu.

Lounas Myllypuron Teboililla

Kahta salaattia ja valkosipulikastiketta, chili con carnea, ruisleipää, rasvatonta piimää. Jälkkäriksi vielä ripaus pyttäriä. Kahvit.

Suosittelen.

Myöhemmin samana päivänä kirjoitin oman nimeni väärin.

Espoon aseman arvoitus

Jännittävä tarina Espoon asemalta.

Mysteeri ei ole ratkennut. Mutta tiedotus pelasi.

Helsingistä Helsingissä muttei Radio

Aamukävelyllä saattoi tirkistellä sivistyneistöä eli kuunnella Kemppisen podcastia. Semmoinen pitää ladata jos vieraana on Kjell Westö ja luvataan puhua Helsinki-kuvasta.

Olihan siellä pakollisia sadan vuoden takaisia bordelleja ja kulttuurikuppiloita, mutta myös Stockan kalat. Siinä altaassa pylvään juurella portaiden päässä. Samassa kerroksessa kuin leluosasto. Fleischmannin junaradat, Revellin taistelulaivat, Airfixin lentokoneet. Ja kaiken yllä Stockan tuoksu. Sitä on jäljellä.

Kyllä, spåran kirskuna kaarteessa on kaupungin äänistä kauneimpia, vaikka niin tuttu ettei sitä tajua. Unen läpi kasi Mecklun ja Caloniuksenkadun kulmassa. Ja kesäisen aamuyön taksit ja sälekaihdinten välistä kattoa pyyhkäisevät autojen valot, mutta se on toinen tarina.

Suojeluskuntatalo ja funktionalismin ristiriita. Kaikki siihen aikaan. Kemppisen kiherrys Zhdanovilta kätketyistä vaskistien varoista puhuttaessa.

Semmoista. Helsingissä 2008 tuuli, muttei kylmästi. Hienoja pilviä ja alati vaihtuva valo kun aurinko kurkki ja taas piiloutui. Hautiksen muurin kulmalla mies ajoi nurmirinnettä itsestään kulkevalla leikkurilla. Jonain päivänä niitä ohjataan nojatuolista varikolta. Kaikkea sitä näkee, sanoi herrasmies joka hänkin pysähtyi osoittelemaan kameralla. Tämänkin sai vielä nähdä, vastasin, tahdittomasti itse asiassa, itseäni vanhemmalle.

Matala valo veden hiekasta muovaamilla rypyillä. Vene Mustasaari-teksteineen rannan perhepäässä ison kiven lähellä. Solitario Taivalsaaren päässä. Kajakit Taivallahdella. Kaksi sorsaa ui luo mutta ei ollut tarjoilua. Minigolfradan uusi aita edistyy.

Kemppinen loppui Väiskin kaltsien luona.

Kaamostuu

Unessa kaadoin kentänlaidan roskikseen jokusen litran kahvia ja sekaan maitoa, mutta se juoksettui saman tien. Eikä sitä muutenkaan juoda voinut, kun seassa kellui roskia. Sitten oli TV:n kiinnitysrauta jännitteinen. Komensin lapset kauemmas ja kokeilin töpselin piikeillä. Sininen välähdys, toinen katkesi ja hitsautui kiinni rautaan. Sulake ei lauennut, säntäsin katkaisemaan virran pääkatkaisijasta. Tämä on onneksi vain unta, totesin.

Puhelin piipitti.

Pimeän tunkkainen aamu, tuuli paiskoi irtotavaroita.

Onneksi on tylsän tasainen luonne eikä valon vaihteluille herkkä.

Ajatuksella

Frameful (via Digicamera.net) on HEO:n kuvajournalistien opiskelijablog.

Moderaattorin ääntä olinkin jo kaivannut. Ja opiskelijain ääni on nuorekas ja ihanteita täynnä. Hyvä niin.

Ai niin, sieltä: Kunnallisvaalien kauhugalleria

David Baldacci: Stone cold

Plussaa salakäytävistä ja tavarakätköistä, jotka tuovat mukavaa Taikaviitta-tunnelmaa. Ja epämääräisestä soljuvuudesta, joka imaisee aluksi mukaan.

Mutta että ihan The #1 New York Times Bestseller. Salaperäisen kaunottaren ympärillä pyörivät eläköityneet agentit työskentelevät hautausmaan nuhjuisina vakseina mutta tarvittaessa ampuvat nuortunein nivelin pahikset pimeässä niinku tosi kaukaa niinku Pyssyllä tai rakentavat niinku Tosi Vaarallisen Pommin. (Kaikenlaiset yksityiskohat voi jättää pois, koska niitä ei bestsellereitä naputellessa jaksa selvittää.) Tarvittaessa toki tunnontuskia potien, koska ovat niinku hyviksiä.

Kun menee käymään hautausmaalla, jolla lepää niinku 20 vuoden takainen Juonen Kannalta Tärkeä Henkilö (JKTH), siellä on toki sattumoisin käymässä toinen JKTH, joka kertoo hautakivelle Tärkeitä Asioita niin kuuluvalla äänellä, että Puun Takana Huomaamatta Seisovat Henkilöt kuulevat joka sanan. Ja kun he menevät muina miehinä Hautakivelle Puhuvan JKTH:n luo smalltalkkaamaan, tämä kertoo mielellään tuntemattomille Loput Tärkeät Asiat. Aivan niin kuin kahden minuutin tuttavuuden jälkeen kasinon pelipöydän hoitajat, joiden viereen ovelasti istuutuu kahvitauolla.

Hallituksen Kätyrit pimittelevät menneitä pahoja tekojaan mustien helikopterien ja kasvottomien agenttien ja kaikennäkevien tietojärjestelmien parvin mutteivät pärjää hyviksille, jotka ovat olleet Vietnamissa Ihan Oikeissa Vaarallisissa Tilanteissa.

Mutta lopulta vuodatetaan kyynel kuolleen toverin kalmon äärellä ja mennään perheen kanssa takaisin kotiin viemään lapsia harjoituksiin niin kuin ei mitään mutta jätetään toki vähän takaovea auki seuraavalle kirjalle koska tämähän on sarja.

Suositus: En suosittele tätä kirjaa.

Pasilaan ja takaisin

Ympärille asettunut espanjankielinen turistiseurue muutti hiljaisen 3T:n silmänräpäyksessä Serranon perheen aamiaiseksi. Erotin vain sanat foto ja claro. Piristävä kohtaaminen.

Kotona pari tuntia sanoja ja kuvia, sitten kello olikin 23.25.

Syksy pallonpuoliskolla

Kellastuvat puut, sadonkorjuu, kurpitsat, Oktoberfest.

The Big picture: Days of autumn

Tänä iltana

Tuulessa on kohta kirpeyttä

Tunturikadun päässä yhtäkkiä valtava pyöreä kuu. Vaikuttava näky.

Tänään aamulla märät kadut ja maatuvat lehdet.

Soi: Nina Hagen: Für mich soll's rote Rosen regnen

Tiistain sitaatti

Tuomarina varmistuin siitä, ettei tuomarin tehtävä ole parantaa maailmaa, edes omalta osaltaan, vaan soveltaa lakia. Kantin kategorinen imperatiivi on aivan hyvä ajatus tuomarille: ratkaisun tulee olla sellaisia, että tuomarin mielestä samanlaisessa tilanteessa olisi yleisestikin tehtävä tuo ratkaisu. Tämä ajatus rajoittaa sääliä ja estää lähtemästä seikkailemaan ”asianhaarojen” punninnalle.

Kemppinen.

AY 862

Kaksi kuppia kahvia ja yksi mysliä mahtui, sitten nyytit selkään ja kohti asemaa. Lippu automaatista ja laiturille neljä.

Junan ikkunassa vuorensyrjää, kaunista aamusumua takanaan aurinko, rumia teollisuushalleja. Peltoaukeita, joiden lomassa kulkijoita koirineen.

Kentän käytävällä hippikarikatyyri panhuiluineen. Autio eli nopea checkin. Fenster oder Gang? Gerne Gang, bitte. Kaksi tuntia shoppailuaikaa.

Portilla avoimesta ovesta suihkumoottorien yhtä aikaa jylinä, kohina ja vinkuna. Musiikkia korville. Nousukiito, maisemat alla, HBL, kananpaloja ja couscousia. Mutta ihan ensimmäiseksi ruisleipää. Ja omenamehua.

Heräsin siihen, että kirja kolahti lattiaan.

Jyrkkä vasen jossain Helsingin tuolla puolen, laskuun kai koillisesta. Jälleen standing arrival.

Finnairin City Bus melkeinpä täysi. Keltaisten lehtien Töölönkatu. Hesperian esplanadi.

Valtionpäämiehen vastaanotto.

Jalka kaasulta

Tyhjyys, kun kaikki on yhtäkkiä ohi. Aina yhtä äkkinäisesti.

Viimeiset tekstit, viimeiset kuvat. Voittajien laulut ja hihkunta käytävällä. Fotoliivien luovutus. Vetoketjujen ratina, muovisolkien loksahdukset. Aanelosten lajittelu ja nipun vienti roskiin. Koneen kansi kiinni, kaapelit vyyhdelle. Hyvästit, kiitokset syyllisille ja lupaukset tavata taas pian samoissa merkeissä. Bischofshofen vaikenee.

Outoa astua ulos kun siellä on vielä valoisaa. Ja alkusyksyistä vasta, paitasillaan tarkenee.

Ensimmäinen oikea lämmin ateria sitten tiistain, siispä pitemmän mukaan. Tomaatti-mozzarellasalaatti, Bündner Rösti. Apfelstrudel ja niin paljon vaniljakastiketta kuin lautasen reunat pitelevät. Espresso.

Are You finished, kysyy tarjoilija eikä tiedä, miksi nauretaan. How did she know, ollaan miettivinään ja lisätään että May we have the check please ja hihitetään väsynyttä puolihysteeristä, joukon ainoa tshekki muiden mukana.

Ulkona iltaöinen kävelykatu on liki autio ja vatsa epämukavan täynnä.

Kirkonkellon lyönnit

Keltainen liivi ylle, virta päälle, ISO 800, aukko 2,8, 1/400, AF ja IS, hallin puolelle. Raks. Raks. Raks. Ei kuitenkaan spray and pray. Lainalaajalla kiintoisia tuloksia, mutta pimeällä puolella salamalla tylsiä. Kommentit vihkoon, minidiscille tai päähän. Pressiin, kuvat siirtymään, sanat jonoon ja maailmalle.

Lounaaksi Bratwurst mit Senf und Brot, jälkkäriksi kirsikka-chilisuklaata.

Ja edellinen kappale uudelleen. Ja uudelleen.

Ja sitten alkoi kompastella kone ja sitten palvelin.

TV:ssä Imperiumin vastaisku ja Matrix saksaksi sekä Goldfinger ranskaksi. Pussy Galore oli Bond-tyttöjen eliittiä. Tosin reissu on kestänyt jo pari päivää. Pari viikkoa, ja Q:kin olisi.

Rutiiniin

Nyt pääsin jo viisi sivua kirjaa ennen kuin nukkumatin nuija laskeutui. TV:ssä näköjään Eisbären - Kärpät ja Saksan nuorten futismaaottelu Luxemburgia vastaan. Ja dubattuna, tietenkin, se yksi jenkkileffa jossa kuokitaan häissä.

Gerne Kaffee, bitte, zwei-zwei-drei. Aamupalalla antoisa anekdootti Tapparankatu-katukilvestä ja putkayöstä. Ja vastaan tarina IFK-kilvestä katolla lämpimänä toukokuisena yönä ilman poliisia. Mutta siitä on yli 20 vuotta. Patonginpuolikkaiden väliin kinkkua, juustoa ja tomaattia.

Kirkonkello lyö tasatunnit ja osia. Ja sumu on laskeutunut.

David Baldaccin Stone cold

Kymmeneltä illalla takaisin hotellille sen verran kuluneena, etten luvannut liittyä illastajiin.

Kengät pois, kameran akut latautumaan, suihku, TV:n kanavat läpi, kirja kouraan.

Jossain vaiheessa havahduin hetkeksi sammuttamaan valon ja siirtämään kirjan tyynyltä yöpöydälle.

Ulkona satoi.

OH-LVI

Nukkuu koiranunta ettei nukkuisi pommiin. Kurottaa puhelimen, huomaa herätykseen olevan neljä minuuttia ja nousee. Kone auki, tiedote, kahvi tippumaan, suihku, viimeiset pakkaukset, ovi kolauttamatta kiinni.

Aamupimeässä jyrisevät bussit. Töölönkadulta yhteen.

Kentän kioskista kiireessä umpimähkään amerikanpokkari.

R22. Näytössä ylhäällä rullausjono, etummainen kaartaa jo kiitotien alkuun, pysähdymme toisen perään. Sisään tunkeva kerosiinin katku. Aamuaurinko maalaa metsät punaisiksi.

Muovikaukalosta kikkare kokkelia ja muutama pekoninsipale, märkiä kasvinosia liemessä. Sämpylä. Kahvia. Hufvudstadsbladet. Kirjaa. En keksi, mitä lentoemännän parfyymistä tulee mieleen.

Niin syvällä kirjassa, että havahdun laskutelineiden tömähtäessä kiitotielle.

Juna. Asema. Neuvonta. Kartta. Hotelli.

Reppu selkään ja töihin.

Koeajo

Käsineet muistin

Semmoinen kirpeän kuulas aamu, mutta maatuvien lehtien kasat ja tuoksu. Kipuava aurinko loisti tähtenä ikkunassa Museokadulla.

Salmisaaren voimala kohisi taivaalle höyrypilveä. Kentälle pysäköity auto laputettu. Samoin se suojatietä näykkivä.

Illalla kokouksen jälkeen ehti vielä hetkeksi pienten peliin. Pimeässä omat erotti äänen perusteella. Kahden hipaisun Zidane-käännös ei vielä onnistunut. Hauskaa.

Viikonloppu

Syksyn ensi matka Tapanilaan tulee tehdä junalla. Edes Malmilta, jos alkumatka 70T:llä Honey B & T-bonesia kuunnellen. Pubin terassilla kantapeikot. Lehtien tuoksu, jalkine- ja polkupyöräkorjaamo.

Illalla paluu Tikkurilasta ja junassa Jari Tervon jo listaamat puheenaiheet: onko viinaa, eihän se vain lopu kesken, mistä sitä saisi lisää.

Kuukausiliitteen kelpo ruisleipäjuttu.

Bolliksella junnuturnauksen buffetista grillimakkarat, jo ihan periaatteesta. Turkulaistenkin peliä seurattiin hetki kun kerran pelaajaluettelosta osui oma sukunimi silmiin. Vanhan liiton kärttyinen valmentaja haukahteli komentojaan nytkähtelevällä sikäläisellään.

Tiksissä puheliaita pohjoiskarjalaisia, lopulta, vaihteeksi. Kotoisammalta kuulostaa se nuotti. Oikeita kuvausideoita olisi pitänyt kun kerran kaverikin, mutta aika 70-200 zombihutuksihan se meni. Jokunen pannaus sentään.

Välilyöntinäppäin jumittelee.

Iltapäivän sitaatti

...siihen ahdistuneiden, mutta vapaamielisten, tylsien heteromiesten kerhoon.

Merten

Aamun sitaatti

Mutta jatkaisin samaan hengenvetoon, että todella lujille joutuneista suomalaisista nämä, puheena olevassa tapauksessa 20-luvun alussa syntyneet, selviytyivät kerran toisensa jälkeen tilanteista, jotka vaikuttavat myös jälkiviisauden valossa mahdottomilta.

Yksi selitys on se tietty ihanteellisuus, joka minun ikäluokkaani niin kovasti nauratti, kunnes hymymme hyytyi.

Kemppinen

Ulkoa lehtipuhaltimen kireä pärinä ja pakokaasun tuoksu.

Anteeksi...

...mitä??

Käyn tarkastamassa kalenterista, mikä vuosisata nyt on.

Väinämöisenkatu