Meri on suuri kylmä ja tuulinen ja veneily vähän so-so, mutta tällä tavalla, kyllä.
Peilityyni Ala-Keitele ja siniseltä taivaalta kuumasti helottava aurinko. Puuveneen lakka oli tuoksuvinaan nenään, pinta tuntui sileältä sormiin. Perässä siimat katosivat veteen, moottori murisi hiljakseen.
Pikku-ukko ohjasi keskittyneesti, oppi vähitellen oikaisemaan pehmeämmin.
Selällä valkeita veneitä, tuohon suuntaan Äänekoskelle ja tuonne päin Viitasaarelle. Jyrkkiä tumman havuisia rantoja, piilossa puiden takana tiloja ja mökkejä.
Järviradio soitti sopivan varmoja läpituttuja iskelmiä.
Paluu 19 solmun kiireellä, moottori kiivastui ja kokka kohosi ylös. Perässä ilmavirta ravisti Suomen lippua taustanaan vanavesi.
Saunan jälkeen muurikkalettuja.
torstai 6. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti