Viimeisenä päivänä piti uida aina vain uusi kierros lämpöisessä Keiteleessä. Lillua välillä jalat pohjassa, veden pinta ylähuulen ja nenän välissä, tuntea järven tuoksu ihan siinä. Tummanvihreät metsät ympärillä, sininen taivas ja pilvet yllä, vielä kerran.
Kuumaa kangasrinnettä autolle noustessa rapisi paljaista jaloista enin hiekka, viimeiset rapsittiin ovitaskun lumiharjalla. Alle jääneet uikkarit kastelivat shortsitkin, mutta Salessa kukaan ei tuijottanut.
Viimeisenä iltana talonväen kanssa Eastwood-elokuva ja pakastimesta pari kierrosta Jägermeisteria. Aikaisin yläkertaan levolle, paitsi minä, joka surffailin vielä pimeässä unisten tuhinoiden keskellä.
Lounaan jälkeen silmin järveä, peltoa ja metsää varastoon, sitten lähdettiin. Mieluusti olisi vielä jääty.
Hikinen helteinen nelostie.
Ei voinut olla sattumaa, että Nylon Beat alkoi SuomiPopilla Syyttömän samalla hetkellä kun ensimmäinen spåra näkyi Hämiksellä. Helsinki toivotti poikansa tervetulleeksi kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti