Kansainväliset pelimiehet tahkosivat matsia Väiskin isolla hiekalla, joten potkittiin perillisen kanssa kaukalonpäädyn kaltevalla nurmella. Pukukoppirakennuksen takana kolme kania puputti ruohoa ja livahti sitten äkkiä talon alle. Lauantaispatseeraajia, joku ulkoilutti kissaa narussa.
Perillinen poimi laukauksia ja hyökkäsi sitten vuorollaan, chippasi pallon kipeästi vastaantulevan maalivahdin nenään.
Samalla paino sydänalassa, käänsi päänsä mihin suuntaan vain. Tuota kenttää V kiersi samalla kun pomputteli vuorojaloin tuhansiaan. Tuossa keskellä törmäsi talvella aikuisen miehen kanssa kun pelit menivät limittäin, löi päänsä jäähän ja kyseli hangessa istuen, mitä tapahtui. V oli aina Harlamov, minä yleensä Maltsev. Tuossa laukoi minua kiekolla otsaan niin että haettiin lunta tyrehdyttämään verenvuotoa. Tuossa olleessa vanhassa kopissa sidottiin luistimennauhoja märän villan ja kylmän tupakansavun hajussa, isompien rehvakkaita juttuja kuunnellen. Tuolla nurmella jauhettiin pikkupelejä, tuossa pelattiin uusiksi 1982 kisojen matseja kun Italia pudotti Brasilian. Tien takana Krematorion puolella taas 1986. Tuolla kaltseilla laskettiin mäkeä, V:llä sininen pulkka metallisilatuin jalaksin. Siellä myös räjäytettiin Bismarck kiinareilla. Kentänlaidan hangesta kerättiin 1981 keväällä kymmeniä kiekkoja. Kremiksen lenkit joskus 1979, aamuisin ennen koulua. Tuohon maaliin lauottiin V:n ja E:n kanssa aamulla ennen ensimmäistä lukiopäivää ja istuskeltiin sitten auringonpaisteessa nurmella parantamassa maailmaa. Sammonkadun ja Väiskin kulmassa oli pikkukauppa, josta ostettiin Cokista. Tuossa hypättiin voikkatunnilla pituutta, tuossa lätkittiin koulun jälkeen pesistä.
Kansainvälisten lopetettua vielä hiekalle ja maaleihin. Pikku-ukko räpsäytti kaksi perättäistä rankkaria sisäterällä sivuverkkoon kuin Brehme 1990 MM-finaalissa.
Ymmärsin.
Miespolvet vaipuvat unholaan, kentälle juoksevat uudet pojat synnyttämään uusia muistoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti